Elokuun kuulumisia

Selkäni on taas reistaillut, joten agilityn treenaaminen on jäänyt vähemmälle ja lomailu selkeästi etusijalla. Hohdon kanssa harjoittelemme lähinnä keppien sisäänmenoja. Muut ovat saaneet hömpötellä yksittäisiä esteitä. Enemmän olemme samoilleet metsässä ja käyneet uimassa. Parhaillaan lomailemme Joensuussa ja täällähän ei esteitä ole lähettyvilläkään. Helle varmaan sulatti sen verran päätä, että kaikki tokokamat ovat kotona Espoossa ; ) Tietää suomennettuna siis lisää lomaa treenailuista.

Piina täytti 9 vuotta 1.8.2013 ja juhlia vietettiin perinteisin menoin: Agilityä (vauhti sellaista), uimista, metsälenkkiä ja kaiken kruunasti tietysti juhlakaverit ja kakku. 

Helmin juoksut ovat todella kummalliset: Pikkumusta pitää itsensä niin puhtaana, ettei juoksuja oikein huomaa millään, vaikka joka päivä olen niitä tarkkaillut. Jonkin verran kuivunutta verta vain näkyi. Viime viikolla lomailimme Liettuan Vilnassa ja eikös Helmillä silloin äitini hoivissa juoksut näkyneet. Hyvä tietysti, että joku ne näki. Nyt siis juoksut alkavat olla ohi. Loppuun vielä muutamia kuvia Piinan juhlista ja Helmin sekä Hohdon kesäreissusta. Helmi kertojana, tottakai. Piina ja Missy ovat äitini hoidossa ja Missyllä aika Annalle 19.8.2013. Tämän jälkeen alan selaamaan kisakalenteria, jos selkäni vaan kestää.

Meidän pomo Piina täytti 1.8.2013 vuosia, kokonaista yhdeksän. Synttärikakku oli tosi hieno ja tahtoisin samanlaisen sitten, kun on mun vuoro saada ikää lisää. Tosin kynttilöitä ei vielä tule olemaan kovinkaan montaa...

Ekaksi meidän piti vähän odottaa kakun äärellä, että Samppa sai otettua pakollisen synttärikuvan : )

Kakku me hotkittiin tosi nopeesti ja se maistui kaikkien meidän mielestä erittäin herkulliselle.

Joensuussa me päästiin taas oikeelle koirien ulkoilualueelle ja rannalle. Vesi oli laskenut tosi paljon ja me juostiin aluksi vähän mudassa. Se oli kivaa!

Hohto haluaa aina olla kuvattavana, mie ennemmin nautiskelen vedessä ja katselen vastarannalle sekä lähellä uivia pikkukaloja.

Hohto ja Jasmin uivat tosi kauas, niin kauas etten uskaltanut lähteä vielä mukaan. Mieli kyllä kovasti teki, mutta järki vei ehkä voiton tällä kertaa.

Minä niin rakastan vettä <3

Tuorlan juhannusagit ja Kesäpäivät Vahermassa

Kesä on niin ihanaa aikaa, ettei koneen ääressä malta istua. Myös blogin päivitys on jäänyt pahasti jälkeen, kääk. Juhannuksen vietimme perinteisesti Tuorlassa agilityn, grillaamisen ja yhdessäolon merkeissä. Mukana tänä vuonna olivat vain Piina ja Helmi, Missyn ja Hohdon ollessa äitini seurana. Kisasin Piinan kanssa muutaman vuoden jälkeen neljä starttia. Tänäkään vuonna emme tuloksilla juhlineet, vaan keräsimme kaikilta radoilta hylätyn tuloksen. Piina oli varsin taitava, mutta minä sorruin jälleen siihen vanhaan: Suunnittelin radat pikkukoiraohjauksen mukaisesti unohtaen, että Piinaa täytyy ohjata täysin eri tavalla kuin mitä muut kisaajat ohjaavat omia koiriaan. Kun tämän tajusin, saimme radoille hyviä pätkiä ja onnistumisia. Helmi hoiti Piinan seuralaisen virkaa sekä moikkasi paljon tuttuja sekä tuntemattomia.

Schipperkeyhdistyksen kesäpäivät puolestaan järjestettiin 5-7-7-2013 Vaherman leirikeskuksessa. Mukana tällä kertaa olivat Helmi ja Missy. Koirat saivat juosta metsässä ja uida sekä tavata kavereita. Helmi harjoitteli päivittäin pöydällä oloa ja saimmekin hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Helmin paras poikakaveri Keesi voitti perinteisen match show:n ja Missy oli toiseksi paras nartuista - Tian esittämänä tottakai. Oli mahtavaa nähdä kaikkia tuttuja sekä nauttia luonnosta. Pikkumustien kimppaoleminen sujui loistavasti ja lauma pysyi koko ajan kasassa, kun mukana ei ollut "isoja", joiden mukana myös pikkuiset pyrkivät karkaamaan turhan kauas.

Helmillä touhut jatkuivat vielä 8.7.2013: Polvet tarkistettiin ja eläinlääkärin tunnustelun tuloksena 0 molempiin polviin. Lisäksi pikkuneiti rokotettiin ja samalla reissulla sekä Helmi että Hohto pääsivät ulkoilemaan Edin kanssa : ) Loppuun vähän kuvia kesän tapahtumista ja touhuista Helmin tarinoidessa niistä.

Saimme uuden vesilelun ja se kiehtoo mua aina paljon. Oikeesti lelu esittää sukeltavaa ankkaa ja keikkuu mukavasti vedessä. Joskus sitä vaan on kovin vaikea saada kiinni - Se on mun suosikki lelu!

Olemme käyneet myös agilityä harjoittelemassa. Hohto menee putkissa tosi lujaa ja mulla on vielä paljon tekemistä, että oisin yhtä nopee...

Piina näyttää agilityssä ihan pennulta, vaikka sillä on ikää jo pian yhdeksän vuotta. Ei kyllä uskoisi, niin virkeä ja leikkisä kaveri se on.

Kesäpäivillä pääsin osallistumaan sellaiseen tapahtumaan, jossa piti juosta ympyrää eikä silloin saanut laukata vauhdilla, vaan piti keskittyä ravaamaan. Tässä mun taidonnäyte ravista : )

Sit siellä piti myös seisoa ihan paikoillaan ja sen osaankin tosi hienosti, ainakin kaikki kehuvat mua ja saan siinä paljon nameja.

Uimisesta on tullut mun lempipuuhaa ja se vilvoittaa ihanasti kuumalla säällä. Mun pitää vielä harjoitella veteen menoa, kun jotenkin pohjan katoaminen tuntuu tosi oudolta. Ihmiset aina nauraa, kun alan jo uimaan, vaikka jalat on vielä pohjassa ; )

Missy nautti kesäpäivillä enemmän metsässä oleilusta kuin uimisesta ja tää ilme kuvastaa hyvin Missyn tuntemuksia.

Missykin pääsi kesäpäivillä osallistumaan samaan "mätsäriin" kuin minä. Poikaystäväni Keesin ihminen Tia esitti Missyä hienosti ja se taisi olla toiseksi paras narttu. Hieman Missyllä tuli aina ikävä meidän omaa ihmistä, mutta Tia hoiti tilanteen hienosti ja sai kuin saikin Missyn nauttimaan itsensä esittelemisestä.

Mun poikaystävä Keesi oli kaikista paras ja komein koira! No, sehän olikin mulle jo selvä asia, koska se on mun poikaystävä.

Kesä, kesä, kesä

Kesä ja lämpimät säät ovat saapuneet -ihanaa!!! Se onkin ehkä tämän viikonlopun parasta antia, koska muuten on tullut eteen harmillisia uutisia. Missyn sm-nollien ja etenkin sen puuttuvan tuplanollan haku keskeytyi ikävällä tavalla...

Viime viikonloppuna kaksi ensimmäistä rataa Missy eteni tosi hyvällä vauhdilla ja tuloksina hylkäykset, koska en ollut varautunut ohjaussuunnitelmissani niin nopeaan etenemiseen. Eli molemmat olivat mun ohjaus-suunnittelu-virheitä. Kolmannella radalla pikkumusta ei enää oikein kulkenut ja menimme oikaisten maaliin. Sunnuntaina oli vuorossa uusi yritys, mutta heti eka radan alussa puomilla huomasin, ettei Missy liikkunut normaalisti ja keskeytimme radan. Tuomari ei nähnyt liikkeissä mitään outoa eikä moni muukaan kanssakilpailija, joten ajattelin vielä kokeilla toisen radan. Siinä alussa huomasin heti, ettei liike ollut normaali ja keskeytimme sen. Kolmannelle emme enää osallistuneet. Myös tämän viikon Missy on liikkunut jotenkin oudosti, joten jouduin perumaan kaikki tulevat kisat. Outoa tässä on se, ettei arista mitään kohtaan, ei onnu eikä tassuista löydy mitään erikoista. Nyt on varattu aika Annalle, joka saa tsekata, löytyykö mitään jumeja. Kyse voi olla myös kusiaisen pistosta tai venähdyksestä. Katsotaan, mitä Anna sanoo ja sen jälkeen mietitään, mitä tutkimuksia mun pikkumustalle tehdään... Plääh, miten tylsää!

Piina, Hohto ja Helmi ovat päässeet agiliitämään sekä uimaan. Helmistä näyttää kehkeytyvän oikea vesipeto, koska Piinaa seuraten pikkuneiti uskaltaa mennä mihin tahansa : ) Ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa tokoilut oikein urakalla ja tähtäimenä siis Hohto ja nousu korkeimpaan luokkaan. Paljon on vielä tekemistä, mutta jos nyt kesän aikana saisi nuo liikkeet kuntoon. Loppuun pari kuvaa tämän päivän aamulenkiltä uinnin jälkeen ja kertojana jälleen Helmi.

Juoksemisen ja uimisen jälkeen mulle tuli tosi väsynyt olo ja se näkyy myös tässä kuvassa mun silmistä. Näytän tässä muuten tosi kiltiltä, vaikka oikeasti haluan aina keksiä jotain kepposia...

Hohto on tosi uljas silloin kun päättää niin. Rakastan juosta sen perässä ja yritän aina varastaa sen lelut.

Nyt on tullut kesä ja tosi kuumat kelit. Missy rakastaa lämmintä ja on sitä onnellisempi, mitä kuumempi ulkona on. Minä en ole ihan samaa mieltä, mutta antaa Missyn nauttia.

Piina on mun idoli <3 
Ulkoisesti sillä on jo aika paljon valkeeta/ harmaata kasvoissa ja usein se näyttää tosi viisaalta. Toivon, että minusta tuleekin vanhempana yhtä viisas ja kiltti kuin Piinasta. Nyt kepposet vie mua usein mukanaan enkä vielä aina jaksa ajatella asioita loppuun asti ; )

Kevätkarkeloita ja agikisoja

Kevät on mukavaa aikaa, koska silloin on aina paljon lomaa ja vapaita. Kävimme koirien kanssa Joensuussa ja aika kului lähinnä ulkoillen lähimetsissä ja kukkuloilla. Palattuamme Espooseen Helmi pääsi Nina Mantereen agikoulutukseen ja saimmekin häneltä hyviä vinkkejä, mitä ja miten voi Helmin kanssa asioita harjoitella.

Missyn kanssa kisasimme sekä eilen Purinalla että tänään Kirkkonummella agilityä. Purinalla kisaamisessa on Missylle vaan se jokin juttu eli hajumaailma vie aina pikkukoiran mennessään eikä yhteisestä menosta radalla tule mitään. Kaikilta radoilta siis hylätyt suoritukset eikä vauhdista ollut tietoakaan. Tänään lähes sama toistui Kirkkonummen eka radalla, jolta tuli yliaikanolla. Toinen rata oli jo parempaa menoa eli siltä 0 ja sij. 6. Ihanneaika alittui juuri ja juuri, koska Missy päätti varastaa lähdön ja siinä meni hukkaan sekunteja, kun jouduin muuttamaan ohjauskuvioni tämän varastamisen vuoksi kokonaan uusiksi. Loppuradan pikkukoira kirmasi oikein vauhdikkaasti häntä matalana. Nyt puuttuisi vielä se tuplanolla sm-kisoihin vaadittavista tuloksista.

Hohdolla ja Piinalla alkoi myös kimppa-agitreenit ja Piinan kanssa meno alkaa olla sen verran sujuvaa, että kohta hänet voisi ilmoittaa kisoihin. Hohto ehtii vielä tehdä paljon omiaan radalla, kun ohjaukseni ovat myöhässä. Eli siinä on vielä paljon mulla kehittymistä. Onneksi ei ole kiire mihinkään.

Vaikka kentät ovatkin jo kunnossa, en ole jaksanut aloittaa tokoilukautta. Ehkä tuo agilityn ja kisaamisen viehätys on niin suuri, että se vie mennessään ja omatoimiset tokotreenit tuppaavat aina siirtymään. Tähän olisi saatava parannus, sillä laji on kummiskin itselle mieluisa. Kuvaamisen kohteena on viime kerroilla ollut Helmi, koska neiti on reilun vuoden ikäinen eikä minulla oikein ole hänestä touhukuvia olemassakaan. Muutama niistä tähän loppuun.

Joensuun kukkuloilla oli tosi hauska juoksennella ja Piinakin innostui jahtaamaan mua. Se oli tosi kivaa!

Välillä pääsin itsekin jahtaamaan Hohtoa ja Piina puolestaan mua. Missy on vaan mun mielestä tosi outo, kun se mielummin pyörii Sonjan ympärillä ja ihan harvoin innostuu juoksemaan mun kaa.

Juokseminen on parasta mitä tiedän!

Mua harjataan tosi usein ja kuulen koko ajan kommentteja, miten paljon musta irtoaa karvaa. Turkkini onkin ihan laikukas, kun sekaisin on sekä uutta että vanhaa karvaa. Mua noi karvajutut eivät haittaa eikä ne hidasta kyllä yhtään menoani. Kevään kunniaksi sain käyttööni myös uuden hienon kesäpannan ja se sopii lempileluni väriin.

Joskus innostun väijymään muita koria ihan matalana ja uskon, ettei mua huomata lainkaan. Tää kuva kyllä todistaa luuloni vääräksi...

Agilityä ja koulutuksia

Viikonloppu hurahti taas agilityn ja muiden koirajuttujen parissa. Missy starttasi kolme kertaa Vuokkoset Areenalla kisoissa, joissa tuomarina toimi Henri Luomala. Hyppyradalta tuli 0 ja sij. 15. Pari ptikää kaarrosta, kun Missy luki valssin jälkeisen käännöksen putkeen ohjaukseksi ja meinasi lähteä sinne vaikka rata jatkui aivan toiseen suuntaan kepeille. Tässä oli selkeästi kyse mun ohjausvirheestä tai paremminkin liian heiluvistä käsistä ; ) Toinen rata 10 + yliaikaa, koska jostain syystä pikkumusta ei hyppärin jälkeen halunnutkaan suorittaa kontaktiesteitä eli puomia ja A:ta. Kummallinen otus! Kolmannelta radalta jälleen 0 ja sij. 11. Jostain syystä aivan radan loppupätkällä Missy jäi jumiin mustaan putkeen ja ehdin jo aikas kauas sekä takaisin häntä hakemaan ennen kuin pieni musta sujahti putkesta ulos... Tähän kului taas sitä aikaa. Kivaa oli ja esteitä kirmattiin jälleen häntä alhaalla : )

Sunnuntaina osallistuin Missyn kanssa Vappu Alatalon motivointikoulutukseen ja saimme hyviä vinkkejä niihin tilanteisiin, kun Missy ei ole mukana täydellä vauhdilla. Koulutuksessa Missy oli vauhdikas, joten se aiheutti omia haasteita Vapulle. Kuitenkin selvisi se, että Missy palkkaantuu kovin paljon mun liikkeestä ja se saa pikkumustan hurjaan vauhtiin. Eli ns. pentuluoksetulot ja hippaleikit tilanteisiin, jolloin Missyn vauhti lönköttelyä. Tätä testaamaan! Kotiläksyksi tuli seurata, mitkä asiat Missylle ovat tärkeitä luokissa syöminen, lelut ja tekeminen. Tämän ranking-listan teen kyllä samalla kaikille koirille ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten kukakin koira arvostaa mitäkin asiaa. Loppuun vielä muutama kuva Helmin näkökulmasta.

Perjantaina sain mun parhaan poikakamu-Keesin kivalta omistaja Tialta mahtavan lahjan: Pinkin karvalelun. Rakastan sitä ja haluan vain leikkiä sillä! Se on vaan niin mun näköinen ; ) eivätkä muut kaverit saa siihen koskea ja tämän kerron heille kovalla murinalla.

Hohto on tällä hetkellä ihan samanvärinenkuin lähimetsämme. Minä seuraan jäniksen hajuja aikas korkealla ja Hohto vaan keskittyy poseeraamaan.

Missykin osaa joskus seisoa kuvissa eikä se enää aina ala heti istumaan. Omistajamme on tästä tosi iloinen, vaikka mulla ainakin asennot ovat ihan sama. Missy ei ollut yhtään väsynyt kisojen jälkeen, vaan jaksoi juosta mun kaa tosi paljon.

Piina on joskus vähän hullu, kun se innostuu kovin paljon jostain asiasta. Yleensä se innostuu eniten leikeistä pallon tai narulelun kanssa. Tänään se jahtasi mua tosi kauan, kun vein sen possunpää-lelun ; )

Kevättä odotellessa

Takatalvi iski ja pahasti tässä muutama päivä sitten ja siirsi aktiivisten tokotreenien aloittamista... Kentätä ovat yhä jäässä/ lumessa ja liukkaalla on mahdoton treenata vauhtiliikkeitä. Hohto pääsi Nina Mantereen tokotreeneihin eilen ja kotiläksynä on tehdä paljon käännöksiä peilin edessä, jotta voin käännöksissä palkata koiraa täysin oikeasta paikasta. Samalla pääsemme vähän eroon Hohtolaisen liian suuresta halusta löytää katsekontakti, mikä vaikuttaa koiran omaan liikkumiseen. Tästä on hyvä jatkaa. Helmi on oppinut menemään maahan, mikä onkin hieno edistys pikkuneidiltä ;)

Missy puolestaan pääsee kisaamaan lähes joka viikonloppu agilityä ja nyt on vauhti kohdallaan. Tämä kyllä tietää enemmän hylättyjä suorituksia kuin tuloksia, mutta itselleni tärkeintä on juuri vauhdin säilyminen kisasta ja startista toiseen. On vaan niin upea tunne, kun pikkumusta painaa häntä alhaalta esteeltä toiselle : D Harmillisesti nyt vaan putket vetävät puoleensa Missyä niin paljon, ettei se välitä yhtään mun ohjauksista tai käskyistä... Tätä on nyt treenattava. Helmin kanssa puolestaan aloitetaan keppien treenaaminen ohjureiden avulla.

Piina ja Hohto ovat päässeet myös treenaamaan agilityä. Piinan kanssa mulla on eniten opittavaa eli radanlukeminen Piinan kannalta järkevästi on yhä hakusessa. Tähän olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä Rannikon Timolta, mutta toivoisin, että itsekin oppisin tajuamaan nuo kimurantit kuviot Piinan kannalta. Eli Piinan kanssa ei oikein voi tehdä samalla tavalla kuin muut tekevät, vaan pitää miettiä paljon enemmän miten Piina rataa lukee. Hohdolla on vauhti kohdallaan ja varmuus lisääntyy sitä mukaa, kun minun liikkuminen vahvistuu. Edelleen olen usein myöhässä omien ohjausteni kanssa, mutta pääasia on koiran nauttiminen tekemisestä.

Pian pitäisi alkaa miettimään kaikkien kanssa tavoitteita eri lajien suhteen tälle kesälle, mutta siihen tarvitaan kunnolla aikaa keskittyä kalenterin ääreen skeä vahvistus kesälomasta ja kaikkea muuta sellaista. Eiköhän senkin aika tule pian.

Tietoteknisiä ongelmia, agia ja paimennusta

Huono onni tietokoneiden kanssa jatkuu ja viimeinen, toimiva kone sanoutui irti viikko sitten. Joten tärkeitä päivityksiä, kuten blogin päivittäminen on pakostikin jäänyt. Aloitetaan siis edellisestä viikonlopsuta, jolloin olimme Missyn kanssa kisaamassa Vantaalla agilityä kolmen radan verran. Eka rata HYL, koska Missy teki vauhdikkaan juoksupuomin ja yritti karata putkeen, jonne ei siis pitänyt mennä. Sain kutsuttua hänet takaisin, mutta hyppäsi suoritettavan esteen väärinpäin. Toinen rata oli yliaika-nolla: Vauhti kova, mutta ohjaaja myöhässä ja pari pitkää kaarrosta veivät meidät yliaikaan, joka oli tosi tiukka jo valmiiksi. Kolmas rata oliki hyppyrata ja siltä tulos 5, koska pikkumusta luki valssini jostain syystä leikkaukseksi kohti putkea ja tästä tuomari Heidi Viitaniemi rankaisi meitä virhepisteillä ; )

Perjantaina 22.3.2013 vietimme Helmin synttärijuhlia ja elämämme ilon koira täytti hurjan 1 vuoden. Synttärikakku maistui hyvin ja kaikilla oli tosi hauskaa. Lopussa pari kuvaa synttärisankarista itsensä kertomana. Lauantaina 23.3.2013 Helmi pääsi kanssani Somerolla kokeilemaan paimennusta. Tämä reissu oli Helmin omistajan, Miian lahja pikkuneidille. Aluksi Helmiä kiinnosti enemmän maasta löytyvät lampaan karvat ja kakat, mutta kolmannella kierroksella pikkuneiti ajoi laumasta eksyneen lampaan jo muiden luo. Tähän oli hyvä lopettaa. Reissu oli antoisa ja hyvää ruokaa oli paljon tarjolla. Helmi sai leikkiä peräkammarin poika bc:n kanssa pellolla ja se taisi olla Helmin mielestä se reissun paras osuus ; )

Sunnuntaina eli tänään 24.3.2013 oli jälleen Missyn agikisavuoro ja tuomarina toimi Harri Huittinen.  Ensimmäinen, hyppyrata, hylkääntyi jo 4. esteellä, koska Missy lähti lapasesta ja karkasi putkeen mun ohjauksesta ja huudosta huolimatta ; ) Toinen rata 0 ja sij. 3. Ilman pussin hidastelua ja siitä johtuvaa ohjaajan myöhässä oloa sujui rata varsin jouhevasti. Kolmas rata jälleen HYL, koska suunnittelin rataa jälleen vähän hitaammalle Missylle eli mun väärä ohjausvalinta johti tähän tulokseen. On niin hauskaa, kun lämpimissä halleissa ja tekonurmella Missy painaa kaikki radat häntä suorana ja ajoittain kiljuu mennessään : D Nyt lomailemme viikon Joensuussa ja Missy pääsee jälleen kisaamaan ensi viikonloppuna oman seuramme kisoissa. Sinne ei odotuksia, koska kyseessä ns. kylmä halli ja Missy vihaa kylmyyttä... Käydään ennemminkin hakemassa kokemusta ja itselleni ohjausharjoittelua. Piina ja Hohto ovat lomailleet treenaamisesta  juoksemalla pelloilla ja metsissä.

Mulla olikin synttärit 22.3.2013. Aluksi en tajunnut, mitä se tarkoittaa mutta pian se valkeni: Sain kakkua ja herkkuja sekä kaikkia kivoja leluja, joista ihmiset puhuivat lahjoina. Mun kakku näytti tältä...

Kakku oli tosi hyvää ja me ahmittiin se nopeesti. Mukana juhlissa olivat Piina, Hohto ja Missy sekä tietty nuo ihmiset -niille en kyllä kakkua tarjonnut ; )

Kakun koristeluu oli tosi iso ja hyvänmakuinen. Mun piti ihan mennä häkkiin syömään sitä, ettei kukaan muu vaan saa maistaa sen hyvää makua.