perjantai 25. tammikuuta 2013

Treenailuja ja Hohto 4 vuotta

Vuosi on alkanut mainiosti, koska olen nyt päässyt sekä Hohdon että Piinan kanssa harjoittelemaan agilityä. Voitte vaan uskoa, miltä tuntuu juosta rataa noiden isojen vauhtihirmujen kanssa vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa! Paljon on omassa ohjauksessa hiottavaa, mutta eiköhän rytmi pikkuhiljaa löydy.

Helmi puolestaan oppi vihdoin tarjoamaan laatikkoon menemistä pelkän naksuttelun avulla. Aikaa tähän projektiin meni varmaan kolme kuukautta. Helmi on siinä mielessä erikoinen pikkumusta, että innolla tekeminen on aika hakusessa. Helmi tarvitsee uuden asian oppimiseen paljon aikaa ja mietintähetkiä. Tietty samalla minä pitkää pinnaa... ja tosi outo tilanne itselle. Uusien asioiden opettaminen on ehkä senkin vuoksi jäänyt vähälle, kun en oikein ole tiennyt sitä, miten aisoita kannattaisi opettaa. Onneksi ulkoilu pohjoiseen karanneen ystävän kanssa selkeytti ajatuksia ja nyt tiedän, miten edetä. Thanks Minna!

Missy on päässyt erittäin vähän agiliitämään pakkasten vuoksi. Pikkukoira vihaa kylmyyttä yli kaiken ja jo 10 minuutin lenkki suututtaa tämän pienen kaverin. Voin vaan toivoa, että tulisipa kevät pian!

Hohto sisaruksineen täytti 24.1.2013  kunnioitettavat 4 vuotta. Synttäreitä juhlistettiin kakun kera. Huono uutinen on se, että Hohto rikkoi jossain oikean etujalan kynnen ytimeen asti ja on nyt ollut äitini luona viettämässä sairauslomaa. Eli pari viikkoa on neidillä ollut hiljaiseloa kaikesta tekemisestä. En vaan voi tajuta, miten aina sattuu jotain, kun on päässyt treenaamisen makuun. Ja loppuun viikon kuvapläjäys.

Piina ja älykäs katse ; )
 Myös Hohto voi joskus onnistua valokuvissa ; )
 Helmi kukkulan kuninkaana eikä pikkukoiraa lumi haittaa
Missy puolestaan vihaa kylmää ja lunta, kuten kuvasta näkyy -katse ja asento kertokoon kaiken

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Piina leikki Helmin kanssa

Tänään tapahtui eka kerran se, että myös Piina innostui leikkimään Helmin kanssa vetoleikkiä narulla. Piinahan ei leiki muiden kuin minun kanssa naruvetoa, joten tapahtumaa voi pitää jokseenkin ihmeellisenä. Ehkä tähän vaikutti osaltaan myös se, että Hohto halkaisi perjantaina kyntensä ja jouduin viemään hänet äitini luo hoitoon. Kun täällä kauluri päässä liikkuminen on vähän hankalaa kuten myös rappusten kävely alas. Ja tietysti tällaista pitää tapahtua juuri, kun pääsimme eka kerran ohjattuihin agiharkkoihin viime viikolla Hoon kanssa ja pikkuneiti oli varsin pätevä. Ohjaaja tarvitsee vielä paljon harjoitusta liikkumiseen, koska oikealla (halvaantuneena olleella) jalalla pyrin tekemään paljon pieniä tukiaskeleita, joihin isojen kanssa ei ole aikaa.

Jos pakkasta ei huomenna ole paljon, pääsee Helmi korvaamaan Hohtoa tokoiluissa... Helmi on rakastunut agissa kontakteihin ja karkailee niille mielin määrin. Suurin haaste tulee olemaan, miten reagoida siihen, kun pikkumusta haluaa tehdä yhtä asiaa, kun minä haluan meidän tekevän ihan jotain muuta. Helmiäinen osaa meinaan olla hyvin määrätietoinen (lue: itsepäinen), kun sille päälle sattuu. Helmi kävi myös leikkimässä Nasun kanssa viime viikolla ja näillä pikkukoirilla menee kyllä leikit täydellisesti yhteen.

Missy ja Piina ovat aloittaneet tämän vuoden rauhallisissa merkeissä eli vähän tehty agia, mutta ei vielä aktiivista treenaamista. Piinan osalta ohjattu harkka on ensi viikolla ja Missyn kanssa on myös tarkoitus aktivoitua heti, kun pakkanen laskee. Kylmällä säällä Misiä on turha yrittää saada tekemään mitään, koska vauhti ja halu tehdä ovat kadoksissa. Outo pikku otus ; ) Loppuun vielä muutama kuva viikon tapahtumista Helmin kertomana.

Pääsin taas leikkimään Nasun kanssa. Aluksi piti kyllä meidän taas vähän houkutella toisiamme leikkiin ja haistella, onko toinen jotenkin muuttunut...
Välillä meno yltyi aika vallattomaksi ja juoksimme sekä painimme tosi paljon.

Lumi on tosi hauskaa, vaikka se tarttuukin muhun aika paljon kiinni. Ei mua haittaa, koska vähän ravistamalla se lähtee nopeesti pois. Maistuu muuten ihan vedeltä, jos ette tiedä ; )

Piina on taitava ja onnistuu myös kuvissa aina hienosti -ja sekin rakastaa lunta yli kaiken.
Hohto on joskus aika outo ja sillä on myös outoja tapoja kepin kantamiseen... Mutta se on myös mun hyvä juoksukaveri ja kunhan kasvan vielä vähän, olen yhtä nopea sekä saan sen pellolla kiinni.








Sonja mielestä tässä kuvassa on ehkä maailman kaunein katse. Mitäs olette mieltä? On se mun musta kaveri aikas nätti miunkin mielestä.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Katsaus menneeseen eli vuoteen 2012 ja vähän tulevaa

Viime vuosi eli 2012 oli kaikin puolin erikoinen... Suuri osa vuodesta kului kuntouttaessani selkää ja oikeaa jalkaa, mikä taas vaikutti kisaamistahtiin tai muihin harkkajuttuihin ratkaisevasti.

Viime vuoden huippukohta oli ehdottamasti Piinan valioituminen tottelevaisuuskokeissa : D Enpä olisi ikinä uskonut tuonkaan päivän koittavan, mutta niin vain kävi. Suuri KIITOS tästä saavutuksesta kuuluu tietysti Katille, joka toimi meidän koutsina ja tietty Tialle, joka jaksoi kanssani treenata säässä kuin säässä. Piina pääsi myös muutaman kerran kisaamaan agissa Outin ohjaamana ja parin yhteistyö vaikutti hyvälle, vaikka niitä 0-ratoja ei vielä tullutkaan. Loppuvuodesta sain luvan alkaa treenaamaan itsekin "täysjalkaisesti". Ehkä tänä vuonna pääsen itsekin treenaamaan ja kisaamaan Piinan kanssa myös agilityssä. Siinä Piinan tavoitteet vuodelle 2013.

Hohto aloitti agikisauransa yhden kisapäivän verran ja taas Outin ohjastamana. Radoilta löytyi paljon hyvää, mutta myös paljon treenattavaa. Olkoon tämä vuosi 2013 Hohdon toko- ja agivuosi eli tavoitteena olisi päästä syksyllä osallistumaan voi-luokkaan ja myös startata agissa useamman kisan verran. Nyt kun mulla on lupa treenata "oikeesti".

Missy on ollut tänä vuonna treeneissä mun agikoira ja muutama kisakin saatiin käytyä. Yksi hyppärinolla olisi kasassa tätä vuotta varten. Tammikuun käytämme treenaamiseen ja helmikuussa yritämme sitten aktivoitua kisarintamalla... Vapiskaa kaikki, pikkumusta tulee jälleen ; )

Vuoden suurin yllätys tapahtui kesällä, kun meille saapui Ranskasta sijoitukseen pikkumusta Helmi. Tämä nuori neiti on valloittanut kaikki iloisella olemuksellaan ja toisaalta yllättänyt varsin haastavalla luonteellaan. Helmi kävi muutan pentunäyttelyn ja aloitti agin alkeita eli suomennettuna putkea, puomin kontaktia ja siivekkeiden kiertoa. Helmillä on varsin mielenkiintoinen oppimistyyli, joka poikkeaa kaikista aiemmista koiristani eli mulla on paljon opettavaa Helmin opettamisessa. Neiti haluaa harkita, mitä tekee ja miksi tekee... ja kun jostain innostuu, ei siitä tekemisestä meinaa tulla loppua millään. Helmi saa siis treenata vuonna 2013 agia leikin varjolla ja näyttelyesiintymistä kuuluu myös pikkumustan lukujärjestykseen.

Vuoden 2012 yöaksavuoro jatkuu tänäkin vuonna ja se on hyvä se : D Kiitos kaikille reenikamuille!