Kevätkarkeloita ja agikisoja

Kevät on mukavaa aikaa, koska silloin on aina paljon lomaa ja vapaita. Kävimme koirien kanssa Joensuussa ja aika kului lähinnä ulkoillen lähimetsissä ja kukkuloilla. Palattuamme Espooseen Helmi pääsi Nina Mantereen agikoulutukseen ja saimmekin häneltä hyviä vinkkejä, mitä ja miten voi Helmin kanssa asioita harjoitella.

Missyn kanssa kisasimme sekä eilen Purinalla että tänään Kirkkonummella agilityä. Purinalla kisaamisessa on Missylle vaan se jokin juttu eli hajumaailma vie aina pikkukoiran mennessään eikä yhteisestä menosta radalla tule mitään. Kaikilta radoilta siis hylätyt suoritukset eikä vauhdista ollut tietoakaan. Tänään lähes sama toistui Kirkkonummen eka radalla, jolta tuli yliaikanolla. Toinen rata oli jo parempaa menoa eli siltä 0 ja sij. 6. Ihanneaika alittui juuri ja juuri, koska Missy päätti varastaa lähdön ja siinä meni hukkaan sekunteja, kun jouduin muuttamaan ohjauskuvioni tämän varastamisen vuoksi kokonaan uusiksi. Loppuradan pikkukoira kirmasi oikein vauhdikkaasti häntä matalana. Nyt puuttuisi vielä se tuplanolla sm-kisoihin vaadittavista tuloksista.

Hohdolla ja Piinalla alkoi myös kimppa-agitreenit ja Piinan kanssa meno alkaa olla sen verran sujuvaa, että kohta hänet voisi ilmoittaa kisoihin. Hohto ehtii vielä tehdä paljon omiaan radalla, kun ohjaukseni ovat myöhässä. Eli siinä on vielä paljon mulla kehittymistä. Onneksi ei ole kiire mihinkään.

Vaikka kentät ovatkin jo kunnossa, en ole jaksanut aloittaa tokoilukautta. Ehkä tuo agilityn ja kisaamisen viehätys on niin suuri, että se vie mennessään ja omatoimiset tokotreenit tuppaavat aina siirtymään. Tähän olisi saatava parannus, sillä laji on kummiskin itselle mieluisa. Kuvaamisen kohteena on viime kerroilla ollut Helmi, koska neiti on reilun vuoden ikäinen eikä minulla oikein ole hänestä touhukuvia olemassakaan. Muutama niistä tähän loppuun.

Joensuun kukkuloilla oli tosi hauska juoksennella ja Piinakin innostui jahtaamaan mua. Se oli tosi kivaa!

Välillä pääsin itsekin jahtaamaan Hohtoa ja Piina puolestaan mua. Missy on vaan mun mielestä tosi outo, kun se mielummin pyörii Sonjan ympärillä ja ihan harvoin innostuu juoksemaan mun kaa.

Juokseminen on parasta mitä tiedän!

Mua harjataan tosi usein ja kuulen koko ajan kommentteja, miten paljon musta irtoaa karvaa. Turkkini onkin ihan laikukas, kun sekaisin on sekä uutta että vanhaa karvaa. Mua noi karvajutut eivät haittaa eikä ne hidasta kyllä yhtään menoani. Kevään kunniaksi sain käyttööni myös uuden hienon kesäpannan ja se sopii lempileluni väriin.

Joskus innostun väijymään muita koria ihan matalana ja uskon, ettei mua huomata lainkaan. Tää kuva kyllä todistaa luuloni vääräksi...

Agilityä ja koulutuksia

Viikonloppu hurahti taas agilityn ja muiden koirajuttujen parissa. Missy starttasi kolme kertaa Vuokkoset Areenalla kisoissa, joissa tuomarina toimi Henri Luomala. Hyppyradalta tuli 0 ja sij. 15. Pari ptikää kaarrosta, kun Missy luki valssin jälkeisen käännöksen putkeen ohjaukseksi ja meinasi lähteä sinne vaikka rata jatkui aivan toiseen suuntaan kepeille. Tässä oli selkeästi kyse mun ohjausvirheestä tai paremminkin liian heiluvistä käsistä ; ) Toinen rata 10 + yliaikaa, koska jostain syystä pikkumusta ei hyppärin jälkeen halunnutkaan suorittaa kontaktiesteitä eli puomia ja A:ta. Kummallinen otus! Kolmannelta radalta jälleen 0 ja sij. 11. Jostain syystä aivan radan loppupätkällä Missy jäi jumiin mustaan putkeen ja ehdin jo aikas kauas sekä takaisin häntä hakemaan ennen kuin pieni musta sujahti putkesta ulos... Tähän kului taas sitä aikaa. Kivaa oli ja esteitä kirmattiin jälleen häntä alhaalla : )

Sunnuntaina osallistuin Missyn kanssa Vappu Alatalon motivointikoulutukseen ja saimme hyviä vinkkejä niihin tilanteisiin, kun Missy ei ole mukana täydellä vauhdilla. Koulutuksessa Missy oli vauhdikas, joten se aiheutti omia haasteita Vapulle. Kuitenkin selvisi se, että Missy palkkaantuu kovin paljon mun liikkeestä ja se saa pikkumustan hurjaan vauhtiin. Eli ns. pentuluoksetulot ja hippaleikit tilanteisiin, jolloin Missyn vauhti lönköttelyä. Tätä testaamaan! Kotiläksyksi tuli seurata, mitkä asiat Missylle ovat tärkeitä luokissa syöminen, lelut ja tekeminen. Tämän ranking-listan teen kyllä samalla kaikille koirille ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten kukakin koira arvostaa mitäkin asiaa. Loppuun vielä muutama kuva Helmin näkökulmasta.

Perjantaina sain mun parhaan poikakamu-Keesin kivalta omistaja Tialta mahtavan lahjan: Pinkin karvalelun. Rakastan sitä ja haluan vain leikkiä sillä! Se on vaan niin mun näköinen ; ) eivätkä muut kaverit saa siihen koskea ja tämän kerron heille kovalla murinalla.

Hohto on tällä hetkellä ihan samanvärinenkuin lähimetsämme. Minä seuraan jäniksen hajuja aikas korkealla ja Hohto vaan keskittyy poseeraamaan.

Missykin osaa joskus seisoa kuvissa eikä se enää aina ala heti istumaan. Omistajamme on tästä tosi iloinen, vaikka mulla ainakin asennot ovat ihan sama. Missy ei ollut yhtään väsynyt kisojen jälkeen, vaan jaksoi juosta mun kaa tosi paljon.

Piina on joskus vähän hullu, kun se innostuu kovin paljon jostain asiasta. Yleensä se innostuu eniten leikeistä pallon tai narulelun kanssa. Tänään se jahtasi mua tosi kauan, kun vein sen possunpää-lelun ; )

Kevättä odotellessa

Takatalvi iski ja pahasti tässä muutama päivä sitten ja siirsi aktiivisten tokotreenien aloittamista... Kentätä ovat yhä jäässä/ lumessa ja liukkaalla on mahdoton treenata vauhtiliikkeitä. Hohto pääsi Nina Mantereen tokotreeneihin eilen ja kotiläksynä on tehdä paljon käännöksiä peilin edessä, jotta voin käännöksissä palkata koiraa täysin oikeasta paikasta. Samalla pääsemme vähän eroon Hohtolaisen liian suuresta halusta löytää katsekontakti, mikä vaikuttaa koiran omaan liikkumiseen. Tästä on hyvä jatkaa. Helmi on oppinut menemään maahan, mikä onkin hieno edistys pikkuneidiltä ;)

Missy puolestaan pääsee kisaamaan lähes joka viikonloppu agilityä ja nyt on vauhti kohdallaan. Tämä kyllä tietää enemmän hylättyjä suorituksia kuin tuloksia, mutta itselleni tärkeintä on juuri vauhdin säilyminen kisasta ja startista toiseen. On vaan niin upea tunne, kun pikkumusta painaa häntä alhaalta esteeltä toiselle : D Harmillisesti nyt vaan putket vetävät puoleensa Missyä niin paljon, ettei se välitä yhtään mun ohjauksista tai käskyistä... Tätä on nyt treenattava. Helmin kanssa puolestaan aloitetaan keppien treenaaminen ohjureiden avulla.

Piina ja Hohto ovat päässeet myös treenaamaan agilityä. Piinan kanssa mulla on eniten opittavaa eli radanlukeminen Piinan kannalta järkevästi on yhä hakusessa. Tähän olemme saaneet paljon hyviä vinkkejä Rannikon Timolta, mutta toivoisin, että itsekin oppisin tajuamaan nuo kimurantit kuviot Piinan kannalta. Eli Piinan kanssa ei oikein voi tehdä samalla tavalla kuin muut tekevät, vaan pitää miettiä paljon enemmän miten Piina rataa lukee. Hohdolla on vauhti kohdallaan ja varmuus lisääntyy sitä mukaa, kun minun liikkuminen vahvistuu. Edelleen olen usein myöhässä omien ohjausteni kanssa, mutta pääasia on koiran nauttiminen tekemisestä.

Pian pitäisi alkaa miettimään kaikkien kanssa tavoitteita eri lajien suhteen tälle kesälle, mutta siihen tarvitaan kunnolla aikaa keskittyä kalenterin ääreen skeä vahvistus kesälomasta ja kaikkea muuta sellaista. Eiköhän senkin aika tule pian.