sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kevätkarkeloita ja agikisoja

Kevät on mukavaa aikaa, koska silloin on aina paljon lomaa ja vapaita. Kävimme koirien kanssa Joensuussa ja aika kului lähinnä ulkoillen lähimetsissä ja kukkuloilla. Palattuamme Espooseen Helmi pääsi Nina Mantereen agikoulutukseen ja saimmekin häneltä hyviä vinkkejä, mitä ja miten voi Helmin kanssa asioita harjoitella.

Missyn kanssa kisasimme sekä eilen Purinalla että tänään Kirkkonummella agilityä. Purinalla kisaamisessa on Missylle vaan se jokin juttu eli hajumaailma vie aina pikkukoiran mennessään eikä yhteisestä menosta radalla tule mitään. Kaikilta radoilta siis hylätyt suoritukset eikä vauhdista ollut tietoakaan. Tänään lähes sama toistui Kirkkonummen eka radalla, jolta tuli yliaikanolla. Toinen rata oli jo parempaa menoa eli siltä 0 ja sij. 6. Ihanneaika alittui juuri ja juuri, koska Missy päätti varastaa lähdön ja siinä meni hukkaan sekunteja, kun jouduin muuttamaan ohjauskuvioni tämän varastamisen vuoksi kokonaan uusiksi. Loppuradan pikkukoira kirmasi oikein vauhdikkaasti häntä matalana. Nyt puuttuisi vielä se tuplanolla sm-kisoihin vaadittavista tuloksista.

Hohdolla ja Piinalla alkoi myös kimppa-agitreenit ja Piinan kanssa meno alkaa olla sen verran sujuvaa, että kohta hänet voisi ilmoittaa kisoihin. Hohto ehtii vielä tehdä paljon omiaan radalla, kun ohjaukseni ovat myöhässä. Eli siinä on vielä paljon mulla kehittymistä. Onneksi ei ole kiire mihinkään.

Vaikka kentät ovatkin jo kunnossa, en ole jaksanut aloittaa tokoilukautta. Ehkä tuo agilityn ja kisaamisen viehätys on niin suuri, että se vie mennessään ja omatoimiset tokotreenit tuppaavat aina siirtymään. Tähän olisi saatava parannus, sillä laji on kummiskin itselle mieluisa. Kuvaamisen kohteena on viime kerroilla ollut Helmi, koska neiti on reilun vuoden ikäinen eikä minulla oikein ole hänestä touhukuvia olemassakaan. Muutama niistä tähän loppuun.

Joensuun kukkuloilla oli tosi hauska juoksennella ja Piinakin innostui jahtaamaan mua. Se oli tosi kivaa!
Välillä pääsin itsekin jahtaamaan Hohtoa ja Piina puolestaan mua. Missy on vaan mun mielestä tosi outo, kun se mielummin pyörii Sonjan ympärillä ja ihan harvoin innostuu juoksemaan mun kaa.
Juokseminen on parasta mitä tiedän!
Mua harjataan tosi usein ja kuulen koko ajan kommentteja, miten paljon musta irtoaa karvaa. Turkkini onkin ihan laikukas, kun sekaisin on sekä uutta että vanhaa karvaa. Mua noi karvajutut eivät haittaa eikä ne hidasta kyllä yhtään menoani. Kevään kunniaksi sain käyttööni myös uuden hienon kesäpannan ja se sopii lempileluni väriin.
Joskus innostun väijymään muita koria ihan matalana ja uskon, ettei mua huomata lainkaan. Tää kuva kyllä todistaa luuloni vääräksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti