Missy agiliitää 9.3.2013 Hyvinkäällä

Yli puolen vuoden kisatauon jälkeen päätin kokeilla taas kisaamista Missyn kanssa. Meillä oli hurjan kivaa ja eka radalta, hyppy sellaiselta tuli 0-tulos ja sij. 9. Toisella radalla tein itse arviointivirheen heti radan alussa ja siitä HYL, kolmannella Missy päätti haistella ennen keppejä hiukka paikkoja (joihin yksi koira merkkasi muutamaa paria ennen meitä) ja tästä rytmi hajosi eli HYL. Kivaa oli ja pikkumusta eteni oikein kivasti kaikilla kolmella radalla :) Ensi viikonloppuna kisaillaan jälleen...

Helmi on petrannut kovasti näyttelykurssilla ja agissa aloittelemme pikkuhiljaa keppejä ohjureiden avulla. Piina ja Hohto ovat päässeet agiin niin kovin vähän kovien iltapakkasten vuoksi. Päivät ovat ihanan kirkkaita ja aurinkoisia, mutta illaksi pakastaa ja kunnolla, mikä arkityöläisen rytmillä tarkoittaa vain normilenkkeilyjä. Loppuun muutama kuva koirien touhusta Helmin kertomana, jottei kävisi liian tylsäksi.

Minusta on kiva juosta isojen ruskeiden perässä ja tässä vuorossa Piinan jahtaus. Ne on vielä mua nopeampia, mutta pian kasvan isoksi ja olen yhtä nopea kuin he.

Missy ahmii joskus ja toisinaan ei syö mitään. Ainakin se rakastaa Piinan ja Hohdon isoja luita. Ne pitää aina varastaa tosi nopeasti, kun me saadaan yleensä vain jotain pienempiä purtavia.

Piina on mun idolsi kaikessa ja seuraan hänen tekemisiä tosi tarkasti. Tässä kuvassa se taitaa vahtia meitä muita, että mitä oikein alhaalla touhuamme.

Lumikasat ovat vähän kuin kukkuloita ja niillä on tosi kiva kiipeillä.

Hohto on aika söpö ja mun hyvä ystävä <3

Rakastan lunta : D

Aktiivista elämää

Ei ole tännekään ehtinyt päivittämään kuulumisia, koska kevät saapui yllättäen ja se merkitsi tietysti paljon ulkoilua, treenailuja ja muuta mukavaa. Takatalven iskiessä on jälleen aikaa puuhata myös koneen ääressä. Missy ja Hohto saivat pakolliset piikkinsä (suom. rokotukset) 26.2.2013. Molemmat koirat olivat priimakunnossa.

Piina ja Hohto ovat päässeet agiliitämään Huippisryhmässä ja Villen opeissa sekä hyppytkeniikkaa olemme käyneet myös harkkailemassa. Koirat ovat varsin taitavia, mutta mun liikkuminen on vielä hakusessa. Tänään oli erittäin opettavaista huomata, että Piinan kanssa pitää valita aivan erilaiset ohjauslinjat kuin muiden ryhmäläistemme koirien. Hohto menee enemmän samoilla linjoilla kuin muutkin ryhmämme koirakot.

Missy on päässyt perjantain yövuorolle aksaamaan ja viime perjantaina vauhti säilyi lujana myös 35 cm:n rimoilla. Tästä hyvästä Missy pääseekin kisaamaan ensi viikonloppuna Hyvinkäälle. Käyn pikkumustan kanssa nyt muutamat agikisat ja sitten päätän, lähdetäänkö yrittämään sm-nollien keruuta tälle vuodelle. Ja siis tuloksien mukaan en tätä päätöstä tee, vaan vauhdin. Eli jos Missy alkaa himmailemaan vauhtia, niin jätetään väliin ja keskitytään vauhdin treenamiseen siten, että se säilyisi aina lujana. Nythän Missy on sen verran vielä ailahtelevainen, että kulkee joko tosi lujaa tai sitten vaan lönkötellään. Viimeisen kuukauden ajan vauhti on kyllä säilynyt hyvänä sekä Vuokkosilla että Purinalla.

Helmi on tehnyt agilityssä lähinnä putkea ja takaakiertoja. Kontaktiesteitä olemme tarkoituksella nyt vähän vältelleet, koska neiti haluaisi vain niille. Helmi ilahdutti toimintakyvyllään ollessaan demokoirana tulevilla koulutusohjaajille. Erilaiset pinnat, vauhtikiihdytykset ja käännöksen sujuivat oikein mallikkaasti. Saimme myös hyviä vinkkejä naksutteluun. Ilmoitin Helmin myös näyttelykurssille ja siellä meillä on ollut tosi mukavaa. Kaksi kertaa on siellä käyty ja mukana on ollut myös Tia, joka näistä näyttelyhommista tietään enemmän kuin minä. Hienointa on huomata, että Helmi toimii myös muiden kuin minun kanssa eikä läsnäoloni häiritse hänen tekemisiä Tian kanssa. Loppuun vielä muutama kuva ja Helmi yhä kertojana.

Näyttelyharkoissa on aina mukavaa ja saan siellä paljon kehuja ja nameja. Joskus vastaan tulee kyllä vähän jännittäviäkin juttuja. Seisoa osaan jo oikein hienosti ja kaikki ihastelevat myös sekä liikkumistani että käännöksiä.

Missy ei tykkää yhtään lumesta, mutta kovilla hangilla hän kyllä juoksentelee ihan mielellään mun kanssa.

Piina on meidän pomo ja vahtii joskus mun touhuja tiukalla katseella. Sen katse onkin tosi intensiivinen -tai näin ainakin olen kuullut puhuttavan.

Hohto on yhä mun paras juoksukaveri ja se vetää kaarteet tosi tiukasti, jolloin mun on vaiekampi pysyä sen perässä. Onneksi se aina jää vähän niinku odottamaan mua, että päästään repimään samaa lelua.

Treenailuja ja Hohto 4 vuotta

Vuosi on alkanut mainiosti, koska olen nyt päässyt sekä Hohdon että Piinan kanssa harjoittelemaan agilityä. Voitte vaan uskoa, miltä tuntuu juosta rataa noiden isojen vauhtihirmujen kanssa vuoden tauon jälkeen. Mahtavaa! Paljon on omassa ohjauksessa hiottavaa, mutta eiköhän rytmi pikkuhiljaa löydy.

Helmi puolestaan oppi vihdoin tarjoamaan laatikkoon menemistä pelkän naksuttelun avulla. Aikaa tähän projektiin meni varmaan kolme kuukautta. Helmi on siinä mielessä erikoinen pikkumusta, että innolla tekeminen on aika hakusessa. Helmi tarvitsee uuden asian oppimiseen paljon aikaa ja mietintähetkiä. Tietty samalla minä pitkää pinnaa... ja tosi outo tilanne itselle. Uusien asioiden opettaminen on ehkä senkin vuoksi jäänyt vähälle, kun en oikein ole tiennyt sitä, miten aisoita kannattaisi opettaa. Onneksi ulkoilu pohjoiseen karanneen ystävän kanssa selkeytti ajatuksia ja nyt tiedän, miten edetä. Thanks Minna!

Missy on päässyt erittäin vähän agiliitämään pakkasten vuoksi. Pikkukoira vihaa kylmyyttä yli kaiken ja jo 10 minuutin lenkki suututtaa tämän pienen kaverin. Voin vaan toivoa, että tulisipa kevät pian!

Hohto sisaruksineen täytti 24.1.2013  kunnioitettavat 4 vuotta. Synttäreitä juhlistettiin kakun kera. Huono uutinen on se, että Hohto rikkoi jossain oikean etujalan kynnen ytimeen asti ja on nyt ollut äitini luona viettämässä sairauslomaa. Eli pari viikkoa on neidillä ollut hiljaiseloa kaikesta tekemisestä. En vaan voi tajuta, miten aina sattuu jotain, kun on päässyt treenaamisen makuun. Ja loppuun viikon kuvapläjäys.

Piina ja älykäs katse ; )

 Myös Hohto voi joskus onnistua valokuvissa ; )

 Helmi kukkulan kuninkaana eikä pikkukoiraa lumi haittaa

Missy puolestaan vihaa kylmää ja lunta, kuten kuvasta näkyy -katse ja asento kertokoon kaiken

Piina leikki Helmin kanssa

Tänään tapahtui eka kerran se, että myös Piina innostui leikkimään Helmin kanssa vetoleikkiä narulla. Piinahan ei leiki muiden kuin minun kanssa naruvetoa, joten tapahtumaa voi pitää jokseenkin ihmeellisenä. Ehkä tähän vaikutti osaltaan myös se, että Hohto halkaisi perjantaina kyntensä ja jouduin viemään hänet äitini luo hoitoon. Kun täällä kauluri päässä liikkuminen on vähän hankalaa kuten myös rappusten kävely alas. Ja tietysti tällaista pitää tapahtua juuri, kun pääsimme eka kerran ohjattuihin agiharkkoihin viime viikolla Hoon kanssa ja pikkuneiti oli varsin pätevä. Ohjaaja tarvitsee vielä paljon harjoitusta liikkumiseen, koska oikealla (halvaantuneena olleella) jalalla pyrin tekemään paljon pieniä tukiaskeleita, joihin isojen kanssa ei ole aikaa.

Jos pakkasta ei huomenna ole paljon, pääsee Helmi korvaamaan Hohtoa tokoiluissa... Helmi on rakastunut agissa kontakteihin ja karkailee niille mielin määrin. Suurin haaste tulee olemaan, miten reagoida siihen, kun pikkumusta haluaa tehdä yhtä asiaa, kun minä haluan meidän tekevän ihan jotain muuta. Helmiäinen osaa meinaan olla hyvin määrätietoinen (lue: itsepäinen), kun sille päälle sattuu. Helmi kävi myös leikkimässä Nasun kanssa viime viikolla ja näillä pikkukoirilla menee kyllä leikit täydellisesti yhteen.

Missy ja Piina ovat aloittaneet tämän vuoden rauhallisissa merkeissä eli vähän tehty agia, mutta ei vielä aktiivista treenaamista. Piinan osalta ohjattu harkka on ensi viikolla ja Missyn kanssa on myös tarkoitus aktivoitua heti, kun pakkanen laskee. Kylmällä säällä Misiä on turha yrittää saada tekemään mitään, koska vauhti ja halu tehdä ovat kadoksissa. Outo pikku otus ; ) Loppuun vielä muutama kuva viikon tapahtumista Helmin kertomana.

Pääsin taas leikkimään Nasun kanssa. Aluksi piti kyllä meidän taas vähän houkutella toisiamme leikkiin ja haistella, onko toinen jotenkin muuttunut...

Välillä meno yltyi aika vallattomaksi ja juoksimme sekä painimme tosi paljon.

Lumi on tosi hauskaa, vaikka se tarttuukin muhun aika paljon kiinni. Ei mua haittaa, koska vähän ravistamalla se lähtee nopeesti pois. Maistuu muuten ihan vedeltä, jos ette tiedä ; )

Piina on taitava ja onnistuu myös kuvissa aina hienosti -ja sekin rakastaa lunta yli kaiken.

Hohto on joskus aika outo ja sillä on myös outoja tapoja kepin kantamiseen... Mutta se on myös mun hyvä juoksukaveri ja kunhan kasvan vielä vähän, olen yhtä nopea sekä saan sen pellolla kiinni.

Sonja mielestä tässä kuvassa on ehkä maailman kaunein katse. Mitäs olette mieltä? On se mun musta kaveri aikas nätti miunkin mielestä.

Katsaus menneeseen eli vuoteen 2012 ja vähän tulevaa

Viime vuosi eli 2012 oli kaikin puolin erikoinen... Suuri osa vuodesta kului kuntouttaessani selkää ja oikeaa jalkaa, mikä taas vaikutti kisaamistahtiin tai muihin harkkajuttuihin ratkaisevasti.

Viime vuoden huippukohta oli ehdottamasti Piinan valioituminen tottelevaisuuskokeissa : D Enpä olisi ikinä uskonut tuonkaan päivän koittavan, mutta niin vain kävi. Suuri KIITOS tästä saavutuksesta kuuluu tietysti Katille, joka toimi meidän koutsina ja tietty Tialle, joka jaksoi kanssani treenata säässä kuin säässä. Piina pääsi myös muutaman kerran kisaamaan agissa Outin ohjaamana ja parin yhteistyö vaikutti hyvälle, vaikka niitä 0-ratoja ei vielä tullutkaan. Loppuvuodesta sain luvan alkaa treenaamaan itsekin "täysjalkaisesti". Ehkä tänä vuonna pääsen itsekin treenaamaan ja kisaamaan Piinan kanssa myös agilityssä. Siinä Piinan tavoitteet vuodelle 2013.

Hohto aloitti agikisauransa yhden kisapäivän verran ja taas Outin ohjastamana. Radoilta löytyi paljon hyvää, mutta myös paljon treenattavaa. Olkoon tämä vuosi 2013 Hohdon toko- ja agivuosi eli tavoitteena olisi päästä syksyllä osallistumaan voi-luokkaan ja myös startata agissa useamman kisan verran. Nyt kun mulla on lupa treenata "oikeesti".

Missy on ollut tänä vuonna treeneissä mun agikoira ja muutama kisakin saatiin käytyä. Yksi hyppärinolla olisi kasassa tätä vuotta varten. Tammikuun käytämme treenaamiseen ja helmikuussa yritämme sitten aktivoitua kisarintamalla... Vapiskaa kaikki, pikkumusta tulee jälleen ; )

Vuoden suurin yllätys tapahtui kesällä, kun meille saapui Ranskasta sijoitukseen pikkumusta Helmi. Tämä nuori neiti on valloittanut kaikki iloisella olemuksellaan ja toisaalta yllättänyt varsin haastavalla luonteellaan. Helmi kävi muutan pentunäyttelyn ja aloitti agin alkeita eli suomennettuna putkea, puomin kontaktia ja siivekkeiden kiertoa. Helmillä on varsin mielenkiintoinen oppimistyyli, joka poikkeaa kaikista aiemmista koiristani eli mulla on paljon opettavaa Helmin opettamisessa. Neiti haluaa harkita, mitä tekee ja miksi tekee... ja kun jostain innostuu, ei siitä tekemisestä meinaa tulla loppua millään. Helmi saa siis treenata vuonna 2013 agia leikin varjolla ja näyttelyesiintymistä kuuluu myös pikkumustan lukujärjestykseen.

Vuoden 2012 yöaksavuoro jatkuu tänäkin vuonna ja se on hyvä se : D Kiitos kaikille reenikamuille!

Joulurauhaa

Näin se alkaa taas olla ohi, meinaan joulupyhät vuodelta 2012: Syömistä, lahjoja, ulkoilua ja ihan vaan olemista. Täydellistä!

Missy on kärsinyt ehkä eniten kovista pakkaisista. Tämä pikkumusta kun nauttii ennen kaikkea lämmöstä: Kesäisinkin hän hakeutuu auringon paisteeseen makaamaan, vaikka lämpöä olisi yli 40 astetta. Helmi puolestaan juoksee isojen ruskeiden perässä syvässä lumihangessa innoissaan, kuin olisi sitä aina tehnyt. Hohto ja Piina nauttivat lumesta ja siellä peuhaamisesti eli selkeästi laumamme uusin jäsen on nämä lumitavat omaksunut heiltä. Harkkaaminen kaikessa on ollut tauolla ja olemme vain nauttineet yhdessä olosta (tähän tosin on eniten vaikuttanut huono ajosää sekä pakkaset).

Tähän loppuun vielä muutama kuva joulun ajalta (Helmin kertomana):

Isot ruskeet eli Piina ja Hohto rakastavat lunta. Niitä ei ollenkaan haittaa, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Hassuja kavereita!

Mun paras painikaveri ei tykkää yhtään olla ulkona pakkasella. Aina se menee vaan ulkoiluttajan jalkoihin istumaan ja katsoo sillä ilmeellä, että mennään jo takaisin lämpöiseen kotiin.

Minä viihdyn kyllä hyvin Hohdon kanssa lumessa ja meillä on aina tosi kivaa : ) Muakaan ei haittaa yhtään, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Ja lumi maistuukin muuten tosi hyvältä.

Meillä on kotona joulukuusi ja meidät käskettiin kaikki sen juurelle. Sit meistä otettiin monta kuvaa ja saimme paljon herkkuja. Tää olikin mun eka joulu ja se tuntuu tosi kivalta!

Lomafiiliksiä ja "suojelua"

Pakkasen laskettua pääsimme tänään jo metsään ulkoilemaan. Missy ja Helmi juoksivat metsässä ja iltapalan jälkeen väsy iski. Piina ja Hohto voivat hyvin äitini hoidossa ja nauttivat lähimetsässä juoksemisesta.

Helmistä onkin kehittynyt oikea suojelukoira: Kun en eilen ollut paikalla ja tänne tuli Aira kylään, oli Helmi haukkunut koko ajan tätini edessä Airaan päin. Missy puolestaan kyhräsi Airan vieressä rapsutettavana. Tänään olin itse kotona ja Helmin käytös oli aivan toisenlainen: Pari pöhinää, jonka jälkeen meni Airan hellittäväksi. Ja siis tämä käytös on toistunut muutamassa muussakin yhteydessä... ehkä se on vaan niin, että Helmi kokee saavansa suojella kaikkia muita tunkeilijoilta paitsi minua. Hänen mielestään minä varmaan osaan suojella itse itseäni. Mielenkiintoinen pikku Helmi Helmiäinen ; ) Tähän loppuun muutama kuva päivän touhuista Helmin kertomana.

Ja nyt me mennään

Mua voisi vaikka kutsua metsän pedoksi.

Mun mun "isosiko" Missy osaa jo poseerata oikein hienosti. Itse en oikein vielä malta pysyä paikallani käskystä, ainakaan lumisessa metsässä.

Lenkin jälkeen meille iski aikas väsy ja Missy onkin tosi kaunis, etenkin väsyneenä ; )

Koska olen nuori ja energinen, maistui mulle hetken aikaa herkkuluu lenkin jälkeen...












kunnes väsy iski minullekin : )