Aktiivista elämää

Ei ole tännekään ehtinyt päivittämään kuulumisia, koska kevät saapui yllättäen ja se merkitsi tietysti paljon ulkoilua, treenailuja ja muuta mukavaa. Takatalven iskiessä on jälleen aikaa puuhata myös koneen ääressä. Missy ja Hohto saivat pakolliset piikkinsä (suom. rokotukset) 26.2.2013. Molemmat koirat olivat priimakunnossa.

Piina ja Hohto ovat päässeet agiliitämään Huippisryhmässä ja Villen opeissa sekä hyppytkeniikkaa olemme käyneet myös harkkailemassa. Koirat ovat varsin taitavia, mutta mun liikkuminen on vielä hakusessa. Tänään oli erittäin opettavaista huomata, että Piinan kanssa pitää valita aivan erilaiset ohjauslinjat kuin muiden ryhmäläistemme koirien. Hohto menee enemmän samoilla linjoilla kuin muutkin ryhmämme koirakot.

Missy on päässyt perjantain yövuorolle aksaamaan ja viime perjantaina vauhti säilyi lujana myös 35 cm:n rimoilla. Tästä hyvästä Missy pääseekin kisaamaan ensi viikonloppuna Hyvinkäälle. Käyn pikkumustan kanssa nyt muutamat agikisat ja sitten päätän, lähdetäänkö yrittämään sm-nollien keruuta tälle vuodelle. Ja siis tuloksien mukaan en tätä päätöstä tee, vaan vauhdin. Eli jos Missy alkaa himmailemaan vauhtia, niin jätetään väliin ja keskitytään vauhdin treenamiseen siten, että se säilyisi aina lujana. Nythän Missy on sen verran vielä ailahtelevainen, että kulkee joko tosi lujaa tai sitten vaan lönkötellään. Viimeisen kuukauden ajan vauhti on kyllä säilynyt hyvänä sekä Vuokkosilla että Purinalla.

Helmi on tehnyt agilityssä lähinnä putkea ja takaakiertoja. Kontaktiesteitä olemme tarkoituksella nyt vähän vältelleet, koska neiti haluaisi vain niille. Helmi ilahdutti toimintakyvyllään ollessaan demokoirana tulevilla koulutusohjaajille. Erilaiset pinnat, vauhtikiihdytykset ja käännöksen sujuivat oikein mallikkaasti. Saimme myös hyviä vinkkejä naksutteluun. Ilmoitin Helmin myös näyttelykurssille ja siellä meillä on ollut tosi mukavaa. Kaksi kertaa on siellä käyty ja mukana on ollut myös Tia, joka näistä näyttelyhommista tietään enemmän kuin minä. Hienointa on huomata, että Helmi toimii myös muiden kuin minun kanssa eikä läsnäoloni häiritse hänen tekemisiä Tian kanssa. Loppuun vielä muutama kuva ja Helmi yhä kertojana.

Näyttelyharkoissa on aina mukavaa ja saan siellä paljon kehuja ja nameja. Joskus vastaan tulee kyllä vähän jännittäviäkin juttuja. Seisoa osaan jo oikein hienosti ja kaikki ihastelevat myös sekä liikkumistani että käännöksiä.

Missy ei tykkää yhtään lumesta, mutta kovilla hangilla hän kyllä juoksentelee ihan mielellään mun kanssa.

Piina on meidän pomo ja vahtii joskus mun touhuja tiukalla katseella. Sen katse onkin tosi intensiivinen -tai näin ainakin olen kuullut puhuttavan.

Hohto on yhä mun paras juoksukaveri ja se vetää kaarteet tosi tiukasti, jolloin mun on vaiekampi pysyä sen perässä. Onneksi se aina jää vähän niinku odottamaan mua, että päästään repimään samaa lelua.