Tänään tapahtui eka kerran se, että myös Piina innostui leikkimään Helmin kanssa vetoleikkiä narulla. Piinahan ei leiki muiden kuin minun kanssa naruvetoa, joten tapahtumaa voi pitää jokseenkin ihmeellisenä. Ehkä tähän vaikutti osaltaan myös se, että Hohto halkaisi perjantaina kyntensä ja jouduin viemään hänet äitini luo hoitoon. Kun täällä kauluri päässä liikkuminen on vähän hankalaa kuten myös rappusten kävely alas. Ja tietysti tällaista pitää tapahtua juuri, kun pääsimme eka kerran ohjattuihin agiharkkoihin viime viikolla Hoon kanssa ja pikkuneiti oli varsin pätevä. Ohjaaja tarvitsee vielä paljon harjoitusta liikkumiseen, koska oikealla (halvaantuneena olleella) jalalla pyrin tekemään paljon pieniä tukiaskeleita, joihin isojen kanssa ei ole aikaa.
Jos pakkasta ei huomenna ole paljon, pääsee Helmi korvaamaan Hohtoa tokoiluissa... Helmi on rakastunut agissa kontakteihin ja karkailee niille mielin määrin. Suurin haaste tulee olemaan, miten reagoida siihen, kun pikkumusta haluaa tehdä yhtä asiaa, kun minä haluan meidän tekevän ihan jotain muuta. Helmiäinen osaa meinaan olla hyvin määrätietoinen (lue: itsepäinen), kun sille päälle sattuu. Helmi kävi myös leikkimässä Nasun kanssa viime viikolla ja näillä pikkukoirilla menee kyllä leikit täydellisesti yhteen.
Missy ja Piina ovat aloittaneet tämän vuoden rauhallisissa merkeissä eli vähän tehty agia, mutta ei vielä aktiivista treenaamista. Piinan osalta ohjattu harkka on ensi viikolla ja Missyn kanssa on myös tarkoitus aktivoitua heti, kun pakkanen laskee. Kylmällä säällä Misiä on turha yrittää saada tekemään mitään, koska vauhti ja halu tehdä ovat kadoksissa. Outo pikku otus ; ) Loppuun vielä muutama kuva viikon tapahtumista Helmin kertomana.
Pääsin taas leikkimään Nasun kanssa. Aluksi piti kyllä meidän taas vähän houkutella toisiamme leikkiin ja haistella, onko toinen jotenkin muuttunut...
Välillä meno yltyi aika vallattomaksi ja juoksimme sekä painimme tosi paljon.
Lumi on tosi hauskaa, vaikka se tarttuukin muhun aika paljon kiinni. Ei mua haittaa, koska vähän ravistamalla se lähtee nopeesti pois. Maistuu muuten ihan vedeltä, jos ette tiedä ; )
Piina on taitava ja onnistuu myös kuvissa aina hienosti -ja sekin rakastaa lunta yli kaiken.
Hohto on joskus aika outo ja sillä on myös outoja tapoja kepin kantamiseen... Mutta se on myös mun hyvä juoksukaveri ja kunhan kasvan vielä vähän, olen yhtä nopea sekä saan sen pellolla kiinni.
Sonja mielestä tässä kuvassa on ehkä maailman kaunein katse. Mitäs
olette mieltä? On se mun musta kaveri aikas nätti miunkin mielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti