Piina leikki Helmin kanssa

Tänään tapahtui eka kerran se, että myös Piina innostui leikkimään Helmin kanssa vetoleikkiä narulla. Piinahan ei leiki muiden kuin minun kanssa naruvetoa, joten tapahtumaa voi pitää jokseenkin ihmeellisenä. Ehkä tähän vaikutti osaltaan myös se, että Hohto halkaisi perjantaina kyntensä ja jouduin viemään hänet äitini luo hoitoon. Kun täällä kauluri päässä liikkuminen on vähän hankalaa kuten myös rappusten kävely alas. Ja tietysti tällaista pitää tapahtua juuri, kun pääsimme eka kerran ohjattuihin agiharkkoihin viime viikolla Hoon kanssa ja pikkuneiti oli varsin pätevä. Ohjaaja tarvitsee vielä paljon harjoitusta liikkumiseen, koska oikealla (halvaantuneena olleella) jalalla pyrin tekemään paljon pieniä tukiaskeleita, joihin isojen kanssa ei ole aikaa.

Jos pakkasta ei huomenna ole paljon, pääsee Helmi korvaamaan Hohtoa tokoiluissa... Helmi on rakastunut agissa kontakteihin ja karkailee niille mielin määrin. Suurin haaste tulee olemaan, miten reagoida siihen, kun pikkumusta haluaa tehdä yhtä asiaa, kun minä haluan meidän tekevän ihan jotain muuta. Helmiäinen osaa meinaan olla hyvin määrätietoinen (lue: itsepäinen), kun sille päälle sattuu. Helmi kävi myös leikkimässä Nasun kanssa viime viikolla ja näillä pikkukoirilla menee kyllä leikit täydellisesti yhteen.

Missy ja Piina ovat aloittaneet tämän vuoden rauhallisissa merkeissä eli vähän tehty agia, mutta ei vielä aktiivista treenaamista. Piinan osalta ohjattu harkka on ensi viikolla ja Missyn kanssa on myös tarkoitus aktivoitua heti, kun pakkanen laskee. Kylmällä säällä Misiä on turha yrittää saada tekemään mitään, koska vauhti ja halu tehdä ovat kadoksissa. Outo pikku otus ; ) Loppuun vielä muutama kuva viikon tapahtumista Helmin kertomana.

Pääsin taas leikkimään Nasun kanssa. Aluksi piti kyllä meidän taas vähän houkutella toisiamme leikkiin ja haistella, onko toinen jotenkin muuttunut...

Välillä meno yltyi aika vallattomaksi ja juoksimme sekä painimme tosi paljon.

Lumi on tosi hauskaa, vaikka se tarttuukin muhun aika paljon kiinni. Ei mua haittaa, koska vähän ravistamalla se lähtee nopeesti pois. Maistuu muuten ihan vedeltä, jos ette tiedä ; )

Piina on taitava ja onnistuu myös kuvissa aina hienosti -ja sekin rakastaa lunta yli kaiken.

Hohto on joskus aika outo ja sillä on myös outoja tapoja kepin kantamiseen... Mutta se on myös mun hyvä juoksukaveri ja kunhan kasvan vielä vähän, olen yhtä nopea sekä saan sen pellolla kiinni.

Sonja mielestä tässä kuvassa on ehkä maailman kaunein katse. Mitäs olette mieltä? On se mun musta kaveri aikas nätti miunkin mielestä.

Katsaus menneeseen eli vuoteen 2012 ja vähän tulevaa

Viime vuosi eli 2012 oli kaikin puolin erikoinen... Suuri osa vuodesta kului kuntouttaessani selkää ja oikeaa jalkaa, mikä taas vaikutti kisaamistahtiin tai muihin harkkajuttuihin ratkaisevasti.

Viime vuoden huippukohta oli ehdottamasti Piinan valioituminen tottelevaisuuskokeissa : D Enpä olisi ikinä uskonut tuonkaan päivän koittavan, mutta niin vain kävi. Suuri KIITOS tästä saavutuksesta kuuluu tietysti Katille, joka toimi meidän koutsina ja tietty Tialle, joka jaksoi kanssani treenata säässä kuin säässä. Piina pääsi myös muutaman kerran kisaamaan agissa Outin ohjaamana ja parin yhteistyö vaikutti hyvälle, vaikka niitä 0-ratoja ei vielä tullutkaan. Loppuvuodesta sain luvan alkaa treenaamaan itsekin "täysjalkaisesti". Ehkä tänä vuonna pääsen itsekin treenaamaan ja kisaamaan Piinan kanssa myös agilityssä. Siinä Piinan tavoitteet vuodelle 2013.

Hohto aloitti agikisauransa yhden kisapäivän verran ja taas Outin ohjastamana. Radoilta löytyi paljon hyvää, mutta myös paljon treenattavaa. Olkoon tämä vuosi 2013 Hohdon toko- ja agivuosi eli tavoitteena olisi päästä syksyllä osallistumaan voi-luokkaan ja myös startata agissa useamman kisan verran. Nyt kun mulla on lupa treenata "oikeesti".

Missy on ollut tänä vuonna treeneissä mun agikoira ja muutama kisakin saatiin käytyä. Yksi hyppärinolla olisi kasassa tätä vuotta varten. Tammikuun käytämme treenaamiseen ja helmikuussa yritämme sitten aktivoitua kisarintamalla... Vapiskaa kaikki, pikkumusta tulee jälleen ; )

Vuoden suurin yllätys tapahtui kesällä, kun meille saapui Ranskasta sijoitukseen pikkumusta Helmi. Tämä nuori neiti on valloittanut kaikki iloisella olemuksellaan ja toisaalta yllättänyt varsin haastavalla luonteellaan. Helmi kävi muutan pentunäyttelyn ja aloitti agin alkeita eli suomennettuna putkea, puomin kontaktia ja siivekkeiden kiertoa. Helmillä on varsin mielenkiintoinen oppimistyyli, joka poikkeaa kaikista aiemmista koiristani eli mulla on paljon opettavaa Helmin opettamisessa. Neiti haluaa harkita, mitä tekee ja miksi tekee... ja kun jostain innostuu, ei siitä tekemisestä meinaa tulla loppua millään. Helmi saa siis treenata vuonna 2013 agia leikin varjolla ja näyttelyesiintymistä kuuluu myös pikkumustan lukujärjestykseen.

Vuoden 2012 yöaksavuoro jatkuu tänäkin vuonna ja se on hyvä se : D Kiitos kaikille reenikamuille!

Joulurauhaa

Näin se alkaa taas olla ohi, meinaan joulupyhät vuodelta 2012: Syömistä, lahjoja, ulkoilua ja ihan vaan olemista. Täydellistä!

Missy on kärsinyt ehkä eniten kovista pakkaisista. Tämä pikkumusta kun nauttii ennen kaikkea lämmöstä: Kesäisinkin hän hakeutuu auringon paisteeseen makaamaan, vaikka lämpöä olisi yli 40 astetta. Helmi puolestaan juoksee isojen ruskeiden perässä syvässä lumihangessa innoissaan, kuin olisi sitä aina tehnyt. Hohto ja Piina nauttivat lumesta ja siellä peuhaamisesti eli selkeästi laumamme uusin jäsen on nämä lumitavat omaksunut heiltä. Harkkaaminen kaikessa on ollut tauolla ja olemme vain nauttineet yhdessä olosta (tähän tosin on eniten vaikuttanut huono ajosää sekä pakkaset).

Tähän loppuun vielä muutama kuva joulun ajalta (Helmin kertomana):

Isot ruskeet eli Piina ja Hohto rakastavat lunta. Niitä ei ollenkaan haittaa, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Hassuja kavereita!

Mun paras painikaveri ei tykkää yhtään olla ulkona pakkasella. Aina se menee vaan ulkoiluttajan jalkoihin istumaan ja katsoo sillä ilmeellä, että mennään jo takaisin lämpöiseen kotiin.

Minä viihdyn kyllä hyvin Hohdon kanssa lumessa ja meillä on aina tosi kivaa : ) Muakaan ei haittaa yhtään, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Ja lumi maistuukin muuten tosi hyvältä.

Meillä on kotona joulukuusi ja meidät käskettiin kaikki sen juurelle. Sit meistä otettiin monta kuvaa ja saimme paljon herkkuja. Tää olikin mun eka joulu ja se tuntuu tosi kivalta!

Lomafiiliksiä ja "suojelua"

Pakkasen laskettua pääsimme tänään jo metsään ulkoilemaan. Missy ja Helmi juoksivat metsässä ja iltapalan jälkeen väsy iski. Piina ja Hohto voivat hyvin äitini hoidossa ja nauttivat lähimetsässä juoksemisesta.

Helmistä onkin kehittynyt oikea suojelukoira: Kun en eilen ollut paikalla ja tänne tuli Aira kylään, oli Helmi haukkunut koko ajan tätini edessä Airaan päin. Missy puolestaan kyhräsi Airan vieressä rapsutettavana. Tänään olin itse kotona ja Helmin käytös oli aivan toisenlainen: Pari pöhinää, jonka jälkeen meni Airan hellittäväksi. Ja siis tämä käytös on toistunut muutamassa muussakin yhteydessä... ehkä se on vaan niin, että Helmi kokee saavansa suojella kaikkia muita tunkeilijoilta paitsi minua. Hänen mielestään minä varmaan osaan suojella itse itseäni. Mielenkiintoinen pikku Helmi Helmiäinen ; ) Tähän loppuun muutama kuva päivän touhuista Helmin kertomana.

Ja nyt me mennään

Mua voisi vaikka kutsua metsän pedoksi.

Mun mun "isosiko" Missy osaa jo poseerata oikein hienosti. Itse en oikein vielä malta pysyä paikallani käskystä, ainakaan lumisessa metsässä.

Lenkin jälkeen meille iski aikas väsy ja Missy onkin tosi kaunis, etenkin väsyneenä ; )

Koska olen nuori ja energinen, maistui mulle hetken aikaa herkkuluu lenkin jälkeen...












kunnes väsy iski minullekin : )

Itsenäisyyspäivä pakkastunnelmissa (-23)

Taas on päivitykset jääneet tämän arkielämän kiireisiin :( Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi tärkeimmät: Helmin juoksu alkaa vihdoin olla ohi ja alamme päästä normaaliin arkirytmiin sekä treenaamaan agia. Jihuu!

Piina kävi pari viikonloppua sitten kisaamassa Outin kanssa neljä starttia. Kaikki radat olivat sujuvia, vaikkei nollia vielä tullutkaan... Eka rata oli hurjan vaikea, vain 5 nollaa yli 60 osallistujasta. Piina ja Outi suorittivat kinkkiset kohdat loistavasti, mutta harmillisesti Piina lähti ennen vikaa väliä kepeiltä ja siitä heille hyl. Muilla radoilla muutamia kieltoja ja yksittäisiä rimoja, ei mitää räiskimistä. Oli niin hienoa katsoa sujuvaa ja vauhdikasta menoa : D Pakkaset ovat nyt häirinneet treenaamista, mutta sitä jatketaan heti ilman lämmettyä. Tokoliikkeitäkään mun ykköskoira ei ole unohtanut.

Hohtokin on päässyt vähän agiliitämään seka tokoilemaan. Viimeksi nuori neiti oli varsin pätevä seuraamisessa vaikeiden häiriöiden alla ja tästä mulle tulo tooooosi hyvä mieli. Missyn kanssa jatketaan kisaamista agissa tammikuussa, kun liukastumiseni vuoksi jalka on vähän taas oireillut, niin on pitänyt ottaa vähän varovaisemmin.

Itsenäisyypäivää lähdimme juhlistamaan pikkumustien kanssa Joensuuhun. Paljon piti ulkoilla metsässä, mutta pakkaset ovat sotkeneet nämä suunnitelmat. Onneksi vkonlopuksi on ennustettu jo lauhempaa säätä kuin nyt. Helmillä on treffit pikkuvillakoira Aksun kanssa ja yritän saada tapaamisesta muutaman kuvan. Helmi sai juoksujensa aikana myös uuden ystävän, kaveri-Sonjan kääpiösnautseri Nasun. Heillä olikin oikein hauskaa yhdessä telmiessä.

Yritän näin loman aikana vielä miettiä koirille tavoitteita ensi vuodeksi tai viimeistään se on tehtävä joululoman aikana.

Helmistä tuli nainen 16.11.2012

Meidän pentu, pieni kulta alias Helmi päätti sitten aikuistua oikein kertaheitolla ja aloittaa juoksun. Ulkona maailman hajut kiinnostavat todella paljon ja sisällä pikkuneiti nuolee itseään tosi usein, pitää siis kodin siistinä ;) Ja tämä oli päivityksen arvoinen asia, jos mikä! Ja loppuun muutama kuva meidän "isosta neidistä"

Olen oppinut istumaan jo varsin mallikkaasti -joskus mua luullaan patsaaksi

Mun kaveri Hohto on hyvä illistämään ja sillä on melkein yhtä pitkä kieli kun mulla

Ja kun Hohto illistää, ehdin varastaa sen ison luun... Kun mulle tarjotaan aina vaan pieniä luita

Varastan myös pitkät ja isot lelut muilta kavereiltani, kun nekin mulla on paljon pienemmät -vaikka olen kooltani ehkä pieni, niin mieleni ja tahtoni ovat suuria ; )

Pentuiluja, tokoa ja agia

Lumi oli ja tuli eli normaali syyssää on saapunut takaisin : Vettä ja pimeää, mutta se ei ole meidän harrasamista haitannut.

Helmi pääsi viime lauantaina eli 10.11.2012 Mustin ja Mirrin pentutapaamiseen. Pikkuneiti painoi 3,8 kg ja kaikkien mielestä oli varsin kompakti pakkaus. Helmi käyttäytyi oikein hienosti kaikkien kanssa ja parhaiten leikit maittivat pienen, valkoisen pennun kanssa. On se vaan hauskan näköistä, kun musta ja valkea pyörivät ja hyörivät niin, ettei erota, missä on toisen pää ja toisen häntä. Saimme kotiin viemisiksi pussin Nutron penturuokaa, jota esittelemässä olikin vanha tuttuni Santeri Kirkkonummelta. Olipas hauska yhteentörmäys.

Sunnuntaina otin itseäni niskasta kiinni ja kävin pitkästä aikaa kunnolla tokoilemassa. Piina oli taas vaan yksinkertaisesti niin hieno eikä välittänyt isoistakaan häiriöistä mitään. Nimittäin lähetettyäni Piinan merkille ennen ruutuun menoa päätti suuri rusakko juosta juuri siitä Piinan ja ruudun välistä... Mitä Piinuska tekikään -juoksi suoraan ruutuun. Mun sydämeni koira <3 Hohto pääsi myös tottistelemaan ja ruutu meni jälleen heti oikein ja paikkakin takareunassa alkaa olla varma. Nyt vaan kaukokäskyjä ja tunnaria treenaamaan, niin sitähän vaikka voisi mennä kokeisiin.

Missy loisti puolestaan agissa Purinan uudella pohjalla. Vauhtia riitti ja nyt myös aivot olivat mukana eli pikkumusta malttoi kuunnella mun ohjauksia ja käskytystä. Häntä matalana tämä pieni riiviä painoi esteeltä toiselle ja minä vaan iloisena yritin pysyä perässä. Lisäksi olemme lenkkeilleet syksyisessä metsässä ja harmi vaan, että pimeä tulee niin nopeasti, ettei ehdi ottaa valokuvia koirien seikkailuista.

Helmi ja Missy nauttivat toistensa seurasta leikkien. "Ja hei, me tiedetään, että tää on ihmisten sohva ; ) "

"Kappa-akveri joutui meidän kanssa välillä vähän pulaan... Kun piiritettiin se molemmilta puolilta eikä pikkuinen osannut päättää, kumman kaa ois juossut."

"Lopuksi mun "isosisko" Missy päätti näyttää vähän kieltä laumamme johtajalle, koska se vaan hääräsi kameran kanssa eikä antanut meille tarpeeksi nameja."