Joulurauhaa

Näin se alkaa taas olla ohi, meinaan joulupyhät vuodelta 2012: Syömistä, lahjoja, ulkoilua ja ihan vaan olemista. Täydellistä!

Missy on kärsinyt ehkä eniten kovista pakkaisista. Tämä pikkumusta kun nauttii ennen kaikkea lämmöstä: Kesäisinkin hän hakeutuu auringon paisteeseen makaamaan, vaikka lämpöä olisi yli 40 astetta. Helmi puolestaan juoksee isojen ruskeiden perässä syvässä lumihangessa innoissaan, kuin olisi sitä aina tehnyt. Hohto ja Piina nauttivat lumesta ja siellä peuhaamisesti eli selkeästi laumamme uusin jäsen on nämä lumitavat omaksunut heiltä. Harkkaaminen kaikessa on ollut tauolla ja olemme vain nauttineet yhdessä olosta (tähän tosin on eniten vaikuttanut huono ajosää sekä pakkaset).

Tähän loppuun vielä muutama kuva joulun ajalta (Helmin kertomana):

Isot ruskeet eli Piina ja Hohto rakastavat lunta. Niitä ei ollenkaan haittaa, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Hassuja kavereita!

Mun paras painikaveri ei tykkää yhtään olla ulkona pakkasella. Aina se menee vaan ulkoiluttajan jalkoihin istumaan ja katsoo sillä ilmeellä, että mennään jo takaisin lämpöiseen kotiin.

Minä viihdyn kyllä hyvin Hohdon kanssa lumessa ja meillä on aina tosi kivaa : ) Muakaan ei haittaa yhtään, vaikka naamakin olisi täynnä lunta. Ja lumi maistuukin muuten tosi hyvältä.

Meillä on kotona joulukuusi ja meidät käskettiin kaikki sen juurelle. Sit meistä otettiin monta kuvaa ja saimme paljon herkkuja. Tää olikin mun eka joulu ja se tuntuu tosi kivalta!

Lomafiiliksiä ja "suojelua"

Pakkasen laskettua pääsimme tänään jo metsään ulkoilemaan. Missy ja Helmi juoksivat metsässä ja iltapalan jälkeen väsy iski. Piina ja Hohto voivat hyvin äitini hoidossa ja nauttivat lähimetsässä juoksemisesta.

Helmistä onkin kehittynyt oikea suojelukoira: Kun en eilen ollut paikalla ja tänne tuli Aira kylään, oli Helmi haukkunut koko ajan tätini edessä Airaan päin. Missy puolestaan kyhräsi Airan vieressä rapsutettavana. Tänään olin itse kotona ja Helmin käytös oli aivan toisenlainen: Pari pöhinää, jonka jälkeen meni Airan hellittäväksi. Ja siis tämä käytös on toistunut muutamassa muussakin yhteydessä... ehkä se on vaan niin, että Helmi kokee saavansa suojella kaikkia muita tunkeilijoilta paitsi minua. Hänen mielestään minä varmaan osaan suojella itse itseäni. Mielenkiintoinen pikku Helmi Helmiäinen ; ) Tähän loppuun muutama kuva päivän touhuista Helmin kertomana.

Ja nyt me mennään

Mua voisi vaikka kutsua metsän pedoksi.

Mun mun "isosiko" Missy osaa jo poseerata oikein hienosti. Itse en oikein vielä malta pysyä paikallani käskystä, ainakaan lumisessa metsässä.

Lenkin jälkeen meille iski aikas väsy ja Missy onkin tosi kaunis, etenkin väsyneenä ; )

Koska olen nuori ja energinen, maistui mulle hetken aikaa herkkuluu lenkin jälkeen...












kunnes väsy iski minullekin : )

Itsenäisyyspäivä pakkastunnelmissa (-23)

Taas on päivitykset jääneet tämän arkielämän kiireisiin :( Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi tärkeimmät: Helmin juoksu alkaa vihdoin olla ohi ja alamme päästä normaaliin arkirytmiin sekä treenaamaan agia. Jihuu!

Piina kävi pari viikonloppua sitten kisaamassa Outin kanssa neljä starttia. Kaikki radat olivat sujuvia, vaikkei nollia vielä tullutkaan... Eka rata oli hurjan vaikea, vain 5 nollaa yli 60 osallistujasta. Piina ja Outi suorittivat kinkkiset kohdat loistavasti, mutta harmillisesti Piina lähti ennen vikaa väliä kepeiltä ja siitä heille hyl. Muilla radoilla muutamia kieltoja ja yksittäisiä rimoja, ei mitää räiskimistä. Oli niin hienoa katsoa sujuvaa ja vauhdikasta menoa : D Pakkaset ovat nyt häirinneet treenaamista, mutta sitä jatketaan heti ilman lämmettyä. Tokoliikkeitäkään mun ykköskoira ei ole unohtanut.

Hohtokin on päässyt vähän agiliitämään seka tokoilemaan. Viimeksi nuori neiti oli varsin pätevä seuraamisessa vaikeiden häiriöiden alla ja tästä mulle tulo tooooosi hyvä mieli. Missyn kanssa jatketaan kisaamista agissa tammikuussa, kun liukastumiseni vuoksi jalka on vähän taas oireillut, niin on pitänyt ottaa vähän varovaisemmin.

Itsenäisyypäivää lähdimme juhlistamaan pikkumustien kanssa Joensuuhun. Paljon piti ulkoilla metsässä, mutta pakkaset ovat sotkeneet nämä suunnitelmat. Onneksi vkonlopuksi on ennustettu jo lauhempaa säätä kuin nyt. Helmillä on treffit pikkuvillakoira Aksun kanssa ja yritän saada tapaamisesta muutaman kuvan. Helmi sai juoksujensa aikana myös uuden ystävän, kaveri-Sonjan kääpiösnautseri Nasun. Heillä olikin oikein hauskaa yhdessä telmiessä.

Yritän näin loman aikana vielä miettiä koirille tavoitteita ensi vuodeksi tai viimeistään se on tehtävä joululoman aikana.

Helmistä tuli nainen 16.11.2012

Meidän pentu, pieni kulta alias Helmi päätti sitten aikuistua oikein kertaheitolla ja aloittaa juoksun. Ulkona maailman hajut kiinnostavat todella paljon ja sisällä pikkuneiti nuolee itseään tosi usein, pitää siis kodin siistinä ;) Ja tämä oli päivityksen arvoinen asia, jos mikä! Ja loppuun muutama kuva meidän "isosta neidistä"

Olen oppinut istumaan jo varsin mallikkaasti -joskus mua luullaan patsaaksi

Mun kaveri Hohto on hyvä illistämään ja sillä on melkein yhtä pitkä kieli kun mulla

Ja kun Hohto illistää, ehdin varastaa sen ison luun... Kun mulle tarjotaan aina vaan pieniä luita

Varastan myös pitkät ja isot lelut muilta kavereiltani, kun nekin mulla on paljon pienemmät -vaikka olen kooltani ehkä pieni, niin mieleni ja tahtoni ovat suuria ; )

Pentuiluja, tokoa ja agia

Lumi oli ja tuli eli normaali syyssää on saapunut takaisin : Vettä ja pimeää, mutta se ei ole meidän harrasamista haitannut.

Helmi pääsi viime lauantaina eli 10.11.2012 Mustin ja Mirrin pentutapaamiseen. Pikkuneiti painoi 3,8 kg ja kaikkien mielestä oli varsin kompakti pakkaus. Helmi käyttäytyi oikein hienosti kaikkien kanssa ja parhaiten leikit maittivat pienen, valkoisen pennun kanssa. On se vaan hauskan näköistä, kun musta ja valkea pyörivät ja hyörivät niin, ettei erota, missä on toisen pää ja toisen häntä. Saimme kotiin viemisiksi pussin Nutron penturuokaa, jota esittelemässä olikin vanha tuttuni Santeri Kirkkonummelta. Olipas hauska yhteentörmäys.

Sunnuntaina otin itseäni niskasta kiinni ja kävin pitkästä aikaa kunnolla tokoilemassa. Piina oli taas vaan yksinkertaisesti niin hieno eikä välittänyt isoistakaan häiriöistä mitään. Nimittäin lähetettyäni Piinan merkille ennen ruutuun menoa päätti suuri rusakko juosta juuri siitä Piinan ja ruudun välistä... Mitä Piinuska tekikään -juoksi suoraan ruutuun. Mun sydämeni koira <3 Hohto pääsi myös tottistelemaan ja ruutu meni jälleen heti oikein ja paikkakin takareunassa alkaa olla varma. Nyt vaan kaukokäskyjä ja tunnaria treenaamaan, niin sitähän vaikka voisi mennä kokeisiin.

Missy loisti puolestaan agissa Purinan uudella pohjalla. Vauhtia riitti ja nyt myös aivot olivat mukana eli pikkumusta malttoi kuunnella mun ohjauksia ja käskytystä. Häntä matalana tämä pieni riiviä painoi esteeltä toiselle ja minä vaan iloisena yritin pysyä perässä. Lisäksi olemme lenkkeilleet syksyisessä metsässä ja harmi vaan, että pimeä tulee niin nopeasti, ettei ehdi ottaa valokuvia koirien seikkailuista.

Helmi ja Missy nauttivat toistensa seurasta leikkien. "Ja hei, me tiedetään, että tää on ihmisten sohva ; ) "

"Kappa-akveri joutui meidän kanssa välillä vähän pulaan... Kun piiritettiin se molemmilta puolilta eikä pikkuinen osannut päättää, kumman kaa ois juossut."

"Lopuksi mun "isosisko" Missy päätti näyttää vähän kieltä laumamme johtajalle, koska se vaan hääräsi kameran kanssa eikä antanut meille tarpeeksi nameja."

Ensilumi tuli

Helmin mielestä lumi on maailman hauskin asia -vauhtia ja intoa juosta riittää. Mun jalka on jälleen vähän oireillut, joten harrastaminen on jäänyt vähemmälle. Piina ja Hohto ovatkin saaneet mennä agilityä Outin kanssa ja hienosti yhteinen sävel on löytynyt. Hetkittäin Piinan meno Outin kanssa saa oikein ihon kananlihalle, koska niin upealta se näyttää. Missyn kanssa olemme treenanneet kerran viikossa ja tuon jalan vuoksi en ole pikkumustaa kisoihin ilmonnut. Helmi osaa jo putken oikein vauhdilla.

Helmi kävi näyttelyssä Lahdessa, mutta oli ilkeällä tuulella Tian esittäessä itsepäistä pikkumustaa. Helmi oli oikutellut tuomarille pöydällä ja nyt yritämme miettiä päämme puhki, miksi se sellaista tekee. Kotona neiti on oikea kullan nuppu ja hyvänmielen tuoja : )

Eilen tapasimme Paulan kanssa Leppävaaran urheilupuistossa ja hän otti ison kasan kuvia mun laumasta. Oikein ihania otoksia! Suuri kiitos Paulalle! Tähän loppuun muutama kuva ja linkki sivustolle, jossa on lisää kuvia. Linkki: Kuvia 27.10.2012

Hohto

Piina

Helmi

 Missy

Leikkiä

Syyskuulumisia

Nettiongelmat jatkuvat, joten blogin päivittäminen on pahasti jäljessä kaikesta siitä kivasta, mitä tässä on ehtinyt tapahtumaan... Tärkein tietysti ensimmäiseksi: Piina on 8.10.2012 lähtien virallisesti FI TVA Eyespy Olympia : D Hurjan hienoa! Nyt Piina saa keskittyä loppuvuoden agilityyn joko Outin tai minun ohjaamana. Outi käväisikin jo kisaamassa Piinan kanssa muutaman radan omissa kisoissamme. Vielä ei menestystä tullut, mutta hyviä osuuksia oli jokaisella radalla ja viimeinen rata oli jo oikein mallikasta menoa. Hohto on saanut myös aksata Outin kanssa, tavoitteena on ollut lisätä hallintaa eli vähennetään kuumumista radalla. Hyvin ovat nämäkin harkat lähteneet käyntiin.

Missyn kanssa kävimme myös kisaamassa agilityssä ja pikkumustan vauhti sisähalleissa on ollut aivan mahtavaa. Ohjaaja vaan on aina hitusen myöhässä ja yhteisen rytmin löytäminen vie vielä aikaa. Mukavinta kuitenkin on se, että vauhtia riittää : D

Helmi puolestaan on keskittynyt misseilemään eli hän kävi Miian kanssa 28.-29.09.2012 näyttelyissä Tampereella. Molemmissa hän sijoittui 2. kunniapalkinnon kera. Nämä näytelmäthän eivät ole viel'ä virallisia, vaan kulkevat nimellä pentunäyttely tai kuten arvostelulippukkeessa luki baby : ) Pikkuneidin tulee vielä harjoitella hampaiden näyttämistä, koska tuomarille ei niitä halua esitellä. Vaikka kovin sievät ja valkeat uudet, pysyvät hampaat ovatkin. Mun seurassa näyttää ne kivasti eli taitaa pikkuneiti vähän pelleillä lainaesittäjien kanssa ; ) Helmi on todellinen ilopilleri: Aina hyvällä tuulella ja usein näyttää, kuinka se hymyilee katsoessaan minuun.

Näin syksyllä nautimme pitkistä metsälenkeistä ja raikkaista aamuista. Loppuvuosi mennään enemmän agilitypainotteisesti sekä Helmi tietysti harjoittelee sen lisäksi misseilyä.