Maaliskuussa maata näytää ja Helmi 2 vuotta

Aika hurahtaa kuin siivillä ja blogiin kirjoittaminen on jälleen jäänyt. Helmillä oli juoksut tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa ja neiti on näköjään aina äärimmäisen äksy niiden aikana. Lisäksi Helmillä oli paha vatsatulehdus helmikuun alussa ja jouduimme ihan lääkäriin asti, onneksi ei mitään vakavampaa.

Missy ja Hohto ovat olleet agilitauolla, koska onnistuin liukastuessani murtamaan pari kylkiluuta eikä siis oikein ole kyennyt itse liikkumaan. Onneksi on mukavia ystäviä, jotka ovat treenanneet Hohdon kanssa agilityä. Kävimme myös 2 x 2 keppikoulutuksessa ja sillä pyrimme vahvistamaan Hohdon sisään menoja kepeille siten, että se olisi mahdollisimman itsenäistä.

Eilen kävin tutustumassa rally-tokoon ja Piina pääsee harjoittelemaan näin vanhuuspäivinään sitten täysin uutta lajia. Oli oikein mukavan näköistä ja kisapaikalla vallitsi rento tunnelma. Myös Helmin ajattelin tutustuttaa lajin saloihin.

Helmi täytti 22.03.2014 eli eilen 2 vuotta ja synttäreitä vietimme perhepiirissä. Tässä loppuun pari kuvaa niistä. Kuvien laatu jäi harmillisen huonoksi ja mitä tästä opimmekaan, kiireessä ei hyvää tule. Helmi kertokoon juhlistaan itse kuvien kera.

Nää nyt meni vähän väärään järjestykseen tänne sivuille, mutta ei kai se mitään haittaa... Kakku oli oikein hyvää ja siinä oli maksalaatikkoa sekä nakkeja. Täysi kaksi nakkia, kun kulemma täytin tänään 22.3.2014 kaksi vuotta. Tarjosin sitä tietysti myös muille ja Missy meinasi seota, niin hyvää kakku oli.

Tässä kuvassa me odotetaan kakkua ja Piinan oli tosi vaikea olla, koska se vaan halusi syödä ja syödä -me ollaan aika samanlaisia Piinan kanssa, koska meille maistuu ruoka erittäin hyvin. Missy ja Hohto eivät omistajamme mukaan ole lainkaan niin ahneita. Minusta on tosi kiva syödä paljon ;)

Tammikuu ja pakkaskelejä on riittänyt

Tulihan sitä lunta muutama sentti, mutta pakkasta sitäkin enemmän. Parin viikon ajan mittari on näyttänyt lähemmäs -20 astetta, joten koirien kanssa ei olla päästy treenaamaan aikoihin. Toki sisällä olemme temppuilleet ja tehneet kaikkea muuta hyödyllistä, kuten tarkastettu meidän koiruuksien painot. Tosi tärkeä asia ja tässä ne tulevat: Piina 13,3 kg, Hohto 14,2 kg, Missy 5,1 kg ja Helmi 4,1 kg. Hohto pääsi jälleen "pienelle lihotuskuurille" ja Helmi on aika pullukka, vaikkei se painossa näykään. Karvako hämää...

Tiedossa ei siis kisoja tai muuta mainitsemisen arvioista. Onneksi on joka toinen perjantai agilityvuoro lämpimässä hallissa. Pitää miettiä ensi talveksi jotain lämmintä paikkaa, jonne pääsisi treenaamaan useammin. Viikonloppuna sää vähän lauhui ja koirat pääsivät kirmaamaan metsään ja kentälle. Reissusta muutama otos Helmin kertomana.

Rakastan lunta!!! Lumessa on ihana juosta ja nauttia vauhdin hurmasta.

Hohto on mun mukavin kamu metsässä, kun se jaksaa juosta mun kaa. Hohto antaa mun myös pomppia sitä päin eikä se suutu mulle ollenkaan.

Missy ei tykkää yhtään kylmästä eikä se halua tehdä muuta kuin vähän haistella maata tai olla viluisen näköinen. Se on tosi outo juttu mun mielestä.

Kentällä Piinakin innostui mun kanssa leikkimään ja meidän meno olikin tosi hurjaa. Mun omistaja Miia ois varmaan ihan kauhuissaan, kun mennään niin lujaa että lumi vaan pölisee. Piina näyttää hurjalta, mutta on oikeesti tosi kiltti <3

Joulun odotusta

Joulukuu on hujahtanut vauhdilla koirien agilitytreeneissä ja vähän olemme ehtineet myös tokoilla. Sää ei ikävä kyllä ole kovinkaan paljon suosinut, vaan koko ajan tuntuu olevan pimeää ja märkää -lumesta ei tietoakaan. Nyt keskitymme nauttimaan joululomasta ja päivityksiin sekä koirien touhuihin palaamme jälleen joulun jälkeen :)

Marras-joulukuu 2013

Vuoden loppupuoli yllätti minut iloisesti, sillä kävin Piinan kanssa kahtena viikonloppuna kisaamassa agilityä. Purinalla oli marraskuun lopulla neljä starttia samana päivänä ja tuloksilla ei juhlittu. Kuitenkin kaikki radat pysyivät hyvin kasassa ja itse mokailin kepit lähes jokaisella radalla eli aloin niissä varmistelemaan liikaa. Yhteistyö sujui Piinan kanssa loistavasti ja meillä oli todella mukavaa.

Itsenäisyyspäivän vietimme Vuokkoset-areenalla Vantaalla ja kahdella ensimmäisellä radalla olin ihan hukassa ja molemmilta radoilta tuli hylätyt tulokset. Sekoilin radoilla enemmän kuin laki sallii... Kolmannelle radalle sain ajatukset kokoon ja päätin vaan luottaa Piinaan. Meno oli hienoa ja harmillisesti Piina syöksyi liian lujaa kepeille pujotellen alun oikein, mutta kolahtaen johonkin 4-5 keppiin ja lensi sieltä ulos. Keppivirhe ja muuten puhdas rata. Jäi vaan niin hyvä fiilis!

Helmi, Missy ja Hohto ovat päässeet agiliitämään perjantai-vuorollamme ja Helmille opetetaan keppejä ohjureiden kanssa. Pikkuhiljaa neiti alkaa ne ymmärtämään ja viime perjantaina hän pujotteli kepit hyvällä vauhdilla ilman hihnaa. Hohdon kanssa treenaamme päällejuoksuja, jotka tuntuvat hänelle ylivoimaisen vaikeilta. Lisää harjoitusta siis. Missy menee vauhdilla ja ensi vuoden puolessa aloitamme jälleen aktiivikisaamisen. Toisinaan pikkumusta kyllä valitsee itse esteet, mitä suorittaa mutta se ei mua nyt haittaa, pääasia se, että vauhtia riittää ;)

Olemme ulkoilleet paljon ja eilen saimme myös maahan vähän valkeaa tänne "Etelään". Loppuun muutama kuva eiliseltä Helmin kertomana.

Hohto juoksee aina tosi lujaa ja joskus se ei anna mun saada sitä yhtään kiinni.

Varastin jälleen kerran Piinalta pallon ja minusta on tosi hauskaa, kun se yrittää saada multa pois. Olen sen verran itsekäs, että minähän en palloa muille luovuta ;)

Piina onnistuu kuvissa yleensä aina tosi hienosti <3

Ludde on meidän juoksukaveri ja ihmeellistä oli, että eilen Piinakin innostui juoksemaan sen kanssa. Piina kun ei yleensä välitä leikkiä nuorten urosten kanssa.

Minäkin innoistuin juoksemaan heidän perässä ja vaikka olen paljon pienempi, pysyn mukana hyvin. Ehkä mulla on vaan niin nopeet, ihan maailman nopeimmat jalat ;)

 Tässä täydellinen tyylinäyte mun vauhdista :)

Välillä sain Ludden kiinni ja innostuin oikein urakalla komentamaan sitä. Ludde on hauska kaveri, kun se ei koskaan suutu mun irvistelyistä, juokseen vaan aina lisää.

Missy kyllästyi mun ja Ludden leikkeihin ja syöksyi meidän väliin ja komensi sekä mua että Luddea vuorotellen lopettamaan leikkimme. Ja pakkohan meidän oli sitä uskoa. Oli kiva ulkoilulenkki ja lumessa on tosi kiva juosta. Sitä on vaan nyt aika vähän... ja lisää odotellaan.

Lokakuu, kaunis lokakuu

Eletään parhaillaan lokakuun puolta väliä ja sää on mitä mainioin: Luonnossa väriloistoa ja aurinko lämmittää päivisin tosi reilusta. Meillehän tämä tarkoittaa sitä, että suuri osa valoisasta ajasta kulutetaan metsässä. Koirat nauttivat täysin rinnoin ulkoiluista. Treenaaminen on jäänyt vähemmälle lukuunottamatta Piinan ja Hohdon agiliitelyitä. Jos säilymme terveenä, siis minä ja koirat, voisi Hohdon kanssa ajatella aloittavan kisauran tuossa ensi vuoden alkupuolella. Sen verran kivasti alkaa liitelyt sujua, joskin Hohto on yhä mulle 95% liian nopea ;)

Helmi kävi Annan hoidossa poistattamassa Ranskan reissusta syntyneet mahdolliset jumit ja hyvin aukesi pikkuneidin jumit. Missy kävi tarkistuksessa ja Anna kertoi iloksemme Missyn olevan täydellisen hyvässä kunnossa eli jumeja ei löytynyt. Nyt aloitetaan sitten mtös Helmin ja Missyn kanssa säännöllinen treenaaminen agilityssä ja tietysti alan katselemaan kisakalenteria Missyn osalta. Ohessa muutamia kuvia metsästä Helmin toimiessa kertojana.

Minä rakasta seurata lintuja, ne ovat jotain kummallista ja haluaisin edes joskus saada yhden kiinni. Ne on tosi outoja, kun haluuvat vaan lentää taivaalla.

Hohto ja Piina osaavat poseerata kameralle tosi hienosti. Mie en vielä ole ymmärtänyt, miksi se niistä on niin hauskaa vaikka aina saankin herkkuja kuvausten jälkeen.

Mun mielestä sata kertaa kivempaa on jahdata Hohtoa ja joskus se juokseen niin lujaa, että en sitä kiinni saa...

Toisinaan taas onnistun hyppäämään sen leluun ja sit me leikitään ihan tosissaan... Ehkä Hohto haluaa vaan leikkiä mun kaa niin kovin paljon, että se jää tahallaan kiinni ;)

Piina on vaan aina niin ylväs ja mun suurin idoli <3

Syksy on saapunut

Kisaaminen kaikissa lajeissa on ollut tauolla, kuten myös aktiivinen treenaaminen lajista riippumatta. Olemme lähinnä keskittyneet metsässä samoiluun ja koirien fyysiseen kuntoon. Lisäksi kaikki ovat päässeet Annan hoidettaviksi eikä kenelläkään pahempia jumeja olllut. Missy tosi loukkasi itsensä törmättyään agikaveri Kekeen putkessa ja tästä syystä meni kuukausi lähinnä lepäillessä ja jumeja parannellessa. Onneksi ei sattunut mitään vakavaa!

Helmi oli meiltä kotoa pois lähes kuukauden, aluksi Miian luona tutustumassa tuleviin matkakumppaneihin ja sitten porukan kanssa Ranskassa. Näyttelystä ei menestystä tullut, koska pikkuneidin karvan vaihto on puoliteissään eli etupäässä uusi karva ja takapäässä lyhyttä, vanhaa karvaa. Tuomari oli ollut todella tarkka karvan suhteen, mutta kehui Helmiä muuten maasta taivaaseen. Kumpa tuo neiti saisi nyt päätettyä, millainen karva hänelle isona tulee ;) Käyttäytyminen pöydällä oli ollut loistavaa, huh mikä helpotus.

Syyskuun huipensi schipperkejen agilityleiri 13-15.9.2013  Kuralan kartanolla. Mukaan reissuun pääsivät Helmi. Missy ja Hohto. Missyn vauhti agilityssä oli loistava ja lopussa muutama kuva tästä, ettei mene vain ohjaajan kertoman piikkiin. Päivisin siis agilityä ja iltaisin mukavaa yhdessäoloa. Hohtokin pääsi kokeilemaan samaa rataa ja vähän ongelmaksi muodostui vauhti. Myös matkaseuralaisemme Tia kokeili Hohtoa ja hyvältä näytti mun ruskeen meno myös lainaohjaajan kanssa. Helmi osallistui temppuharkkoihin ja keskittyi mukavasti. Koirille varmasti mukavinta oli juosta vapaana isolla pellolla.  Reisskavereina meillä oli tutut Tia, Keesi ja Keiko.

Nyt aloitamme jälleen treenaamisen sekä agilityssä että tokossa. Missylle yritän katsoa muutaman sopivan agikisan ja katsotaan, kuinka yhteistyö lähtee sujumaan pitkän tauon jälkeen. Lopussa muutama leirikuva jutun piristykseksi Helmin toimiessa jälleen kertojana.

Missy yllätti kaikki ja meni agilityssä tosi kovaa molempina treenipäivinä. Meinasi meidän omistajalle tulla tosissaan kiire, kun "Misi" pisti hännän alas ja lähti vauhtiin.

Missyn hyppytaito oli säilynyt ennallaan ja välillä näytti myös juostessa, että mun "isosisko" lentää ihan ilman esteitäkin -yksikään jalka ei aina välillä ollut maassa... Ja hypyillä se oli toooosi taitava. Hui, opinkohan minä saman myös agilityssä, pellolla sen jo osaan.

Keesi on ihan super-nopee agilityssä ja Tia onkin usein vähän myöhässä. Leirin aikana treeneissä ohjaus kyllä oli ajoissa ja Keesin meno näytti upeelta. Kunhan se oppii kepit kunnolla, ni siitä kuullaan varmasti vielä paljon. Näin ainakin ennustan!

Minä nautin pellolla juoksemisesta, auringon paisteesta ja koirakavereiden seurasta. Oli mukava tietysti nähdä myös Miiaa ja Markkua, mutta oma koti silti paras.

Hohto juoksi tosi lujaa ja sitä ei yhtään haitannut välillä pistävät korret. Hohto oli vähän niinku sävy sävyyn pellon kanssa ja omistajamme ihastelikin, kuinka upeita kuvia Hohdosta saa pellolla.

Välillä Hohto yritti piiloutua kameralta, mutta se ei onnistunut. Hohto on oikeesti oikea kamerahullu, se tunkee aina meidän muiden eteen ja haluaa, että aina vaan kuvattais sitä... Ja välillä Sonja vähän hermostuu siihen, kun kaikissa kuvissa vilahtaa Hohto ;)

Keiko juoksi hurjan paljon pellolla ja välillä se näytti vähän norpalta, kun korvat katosivatpäätä myöten. Mut mun ihminen ei halunnut laittaa tänne norppa-kuvaa, vaan tällaisen lentokuvan.

Keesin kanssa leikkiminen oli parasta! Se on mun ihanin poikakaveri <3

Elokuun kuulumisia

Selkäni on taas reistaillut, joten agilityn treenaaminen on jäänyt vähemmälle ja lomailu selkeästi etusijalla. Hohdon kanssa harjoittelemme lähinnä keppien sisäänmenoja. Muut ovat saaneet hömpötellä yksittäisiä esteitä. Enemmän olemme samoilleet metsässä ja käyneet uimassa. Parhaillaan lomailemme Joensuussa ja täällähän ei esteitä ole lähettyvilläkään. Helle varmaan sulatti sen verran päätä, että kaikki tokokamat ovat kotona Espoossa ; ) Tietää suomennettuna siis lisää lomaa treenailuista.

Piina täytti 9 vuotta 1.8.2013 ja juhlia vietettiin perinteisin menoin: Agilityä (vauhti sellaista), uimista, metsälenkkiä ja kaiken kruunasti tietysti juhlakaverit ja kakku. 

Helmin juoksut ovat todella kummalliset: Pikkumusta pitää itsensä niin puhtaana, ettei juoksuja oikein huomaa millään, vaikka joka päivä olen niitä tarkkaillut. Jonkin verran kuivunutta verta vain näkyi. Viime viikolla lomailimme Liettuan Vilnassa ja eikös Helmillä silloin äitini hoivissa juoksut näkyneet. Hyvä tietysti, että joku ne näki. Nyt siis juoksut alkavat olla ohi. Loppuun vielä muutamia kuvia Piinan juhlista ja Helmin sekä Hohdon kesäreissusta. Helmi kertojana, tottakai. Piina ja Missy ovat äitini hoidossa ja Missyllä aika Annalle 19.8.2013. Tämän jälkeen alan selaamaan kisakalenteria, jos selkäni vaan kestää.

Meidän pomo Piina täytti 1.8.2013 vuosia, kokonaista yhdeksän. Synttärikakku oli tosi hieno ja tahtoisin samanlaisen sitten, kun on mun vuoro saada ikää lisää. Tosin kynttilöitä ei vielä tule olemaan kovinkaan montaa...

Ekaksi meidän piti vähän odottaa kakun äärellä, että Samppa sai otettua pakollisen synttärikuvan : )

Kakku me hotkittiin tosi nopeesti ja se maistui kaikkien meidän mielestä erittäin herkulliselle.

Joensuussa me päästiin taas oikeelle koirien ulkoilualueelle ja rannalle. Vesi oli laskenut tosi paljon ja me juostiin aluksi vähän mudassa. Se oli kivaa!

Hohto haluaa aina olla kuvattavana, mie ennemmin nautiskelen vedessä ja katselen vastarannalle sekä lähellä uivia pikkukaloja.

Hohto ja Jasmin uivat tosi kauas, niin kauas etten uskaltanut lähteä vielä mukaan. Mieli kyllä kovasti teki, mutta järki vei ehkä voiton tällä kertaa.

Minä niin rakastan vettä <3